Kolmekymppinen Ayman pakeni Damaskoksesta Beirutiin Syyrian sisällissodan alkaessa. Viime vuoden aikana, kun Libanonin talous romahti ja hänen oli yhä vaikeampi löytää töitä, konflikti kotimaassa näytti laantuvan. Niinpä hän soitti useille ystävilleen, jotka kaikki asuvat hallinnon hallitsemalla alueella, kysyäkseen, olisiko aika palata. He olivat yksiselitteisiä. ”He sanoivat: ’Jää sinne, missä olet, täällä ei ole edes tarpeeksi syötävää'”, Ayman sanoi nimettömänä pysyttelemisen ehdolla turvallisuusnäkökohtien vuoksi.
Yhdeksän vuotta kestäneen sisällissodan aikana suuri osa Syyrian infrastruktuurista tuhoutui hallinnon ja sen venäläisten liittolaisten sokeissa pommituksissa sekä rintamataisteluissa. Elintarviketuotanto, sähköntuotanto ja muu teollisuus jäivät sivuun. Syyrian talous, joka oli sidoksissa Libanonin talouteen, ontui jonkin aikaa. Kuitenkin tämän vuoden alussa, kun Libanonin rahapolitiikka purkautui ja pankkikriisin välttämiseksi otettiin käyttöön pääomavalvonta, myös syyrialaisten yritysten miljardien dollarien talletukset estettiin. Syyrian presidentti Bashar al-Assad väittää, että libanonilaisilla pankeilla on hallussaan ainakin 20 miljardin dollarin arvosta syyrialaisten tuloja, jotka, jos ne saataisiin käyttöön, ratkaisisivat Syyrian talouskriisin kerralla. Libanonin naapurimaiden valuutat romahtivat samaan aikaan, kun perushyödykkeiden hinnat nousivat pilviin, Syyriassa yli 200 prosenttia. Elämästä tuli vaikeaa libanonilaisille, mutta vielä vaikeampaa sodan runtelemille syyrialaisille.
Kuvat sadoista syyrialaisista, jotka jonottivat leipomoiden ulkopuolella saadakseen tuettua leipää ja pysäköivät tuntikausia polttoaineasemille, tulvivat sosiaaliseen mediaan. Asukkaat valittivat maansa kaikkien aikojen pahimmasta ruoka- ja polttoainekriisistä. ”Sähkökatkokset tekevät yritysten toiminnan lähes mahdottomaksi”, sanoi eräs Aymanin ystävä Damaskoksesta. ”Polttoaine on liian kallista generaattoreiden pyörittämiseen.”
World Food Programin mukaan 9,3 miljoonaa syyrialaista on epävarma siitä, mistä he saavat seuraavan ateriansa, mikä on noin 1,4 miljoonaa enemmän kuin vuoden ensimmäisten kuuden kuukauden aikana. Lisäksi Koillis-Syyria, maan leipäkori, on Yhdysvaltojen kurdiliittolaisten Syyrian demokraattisten joukkojen valvonnassa, jotka eivät ole vielä päässeet sopimukseen hallinnon kanssa viljan toimittamisesta. Aikoinaan vehnänviejänä Syyria oli tullut osittain riippuvaiseksi Venäjän toimituksista, mutta tämäkin apu kariutui, kun Moskova vähensi jauhojen myyntiä ulkomaille säilyttääkseen varastot kotimaassaan koronaviruspandemian epävarmoina aikoina. Lisäksi Yhdysvaltojen öljy- ja kaasupakotteiden vuoksi Syyriaan päätyi vain iranilaista raakaöljyä. Tämän perusresurssin puute on heijastunut maatalouteen ja energia-alaan, mikä on vaikuttanut myös paikallisiin yrityksiin.
Yli 80 prosenttia syyrialaisista elää nyt köyhyysrajan alapuolella. Epätoivoinen toimeentulo on aiheuttanut samalla rikollisuuden lisääntymisen. Jengit, jotka salakuljettavat salakuljetustavaraa, aseita ja huumeita sekä sieppaavat ihmisiä lunnaita vastaan, riehuvat useissa osissa maata.
Vaikka tämä kaikki liittyy syvästi vuosikymmeniä jatkuneeseen korruptioon, huonoon hallintoon ja kapinallisten hallussa olevien alueiden brutaaliin murskaamiseen, joidenkin kriitikoiden mukaan kriisit ovat myös seurausta Amerikan alakohtaisista pakotteista.
Huolia herättävä vertailu: ovatko pakotteet Syyriassa yhtä julmia ja itsetuhoisia kuin ne olivat Irakissa kaksi vuosikymmentä sitten. Luvuista kiistellään, mutta erään tutkimuksen mukaan puolen miljoonan lapsen väitettiin kuolleen Irakissa Yhdysvaltain johtamien pakotteiden seurauksena. Saddam Hussein pysyi yhtä diktatorisena kuin ennenkin, ja hänet syrjäytettiin vuosien kärsimysten jälkeen vasta, kun Yhdysvallat hyökkäsi armeijallaan.
Tämänvuotisten Caesar-pakotteiden, jotka on nimetty Syyriasta paenneen poliisin loikkarin mukaan, joka toi mukanaan todisteita tuhansien syyrialaisten murhista valtion johtamissa vankiloissa, tavoitteena on niin ikään pakottaa Syyrian hallinto muuttamaan käyttäytymistään kansaansa kohtaan ”murhanhimoisesta” mukautuvammaksi. Korkea-arvoiset länsimaiden diplomaatit ovat useaan otteeseen kertoneet Foreign Policylle, että pakotteet ovat länsimaiden viimeinen keino painostaa Assadia vapauttamaan poliittiset vangit, varmistamaan pakolaisten turvallisen paluun ja suostumaan poliittiseen sovintoon, joka vilpittömästi toteutuessaan merkitsisi lopulta Assadin luopumista vallasta. He vaativat, että maksamalla Syyrian jälleenrakentamisesta, mukaan lukien infrastruktuurin, kuten voimalaitosten ja kastelujärjestelmien, jotka ovat välttämättömiä maan elintarviketurvan ja jokapäiväisen elämän kannalta, päädytään vahvistamaan hallinnon sortoa. He sanovat, etteivät he aio antaa Assadin onnistua siinä, ainakaan ellei hän tee merkittäviä myönnytyksiä. Lisäksi länsimaat ovat huolissaan siitä, että Assad saattaa yksinkertaisesti siepata varat, kuten hän on väitetysti tehnyt suurelle osalle sodasta kärsineille jo lähetetystä humanitaarisesta avusta.
Mutta toiset sanovat, että pakotteet eivät voi uudistaa parantumatonta diktaattoria ja että ne ovat vain Syyrian kansan rankaisemista. He väittävät, että kuten Irakissa, Syyrian väestö joutuu kärsimään pakotteista, kun taas Assad ja hänen kaverinsa eivät joudu kärsimään ruoka- tai polttoainepulasta. Heidän mukaansa on naiivia, että Yhdysvallat odottaa Assadin pitävän sotarikollisia vastuullisina, koska hänen tuskin voidaan odottaa syyttävän itseään. Heidän mukaansa Yhdysvaltojen on käännettävä maksimipainostuspolitiikkansa ja otettava käyttöön vaiheittaisia poikkeuslupia pakotteista, jotka se olisi valmis antamaan vastineeksi pragmaattisempien vaatimusten täyttämisestä.
Bente Scheller, Heinrich Böll -säätiön Lähi-idän ja Pohjois-Afrikan osaston johtaja, sanoi, että Assadin kätyreihin kohdistettavista kohdennetuista pakotteista ei ole mitään erimielisyyttä, mutta että Yhdysvaltojen sektorikohtaiset pakotteet vaikuttavat kielteisesti tavallisiin ihmisiin. ”Yhdysvaltojen pakotteet perustuvat ”maksimaalisen paineen” logiikkaan”, hän sanoi. ”Siksi ne sisältävät alakohtaisia pakotteita, kun taas vasta toisessa vaiheessa luetellaan yksilöitä. pakotteet ovat olleet suurelta osin kohdennettuja. Ne koostuvat hallinnon virkamiehiin ja asiamiehiin kohdistuvista matkustuskielloista, jotka perustuvat heidän rooliinsa ihmisoikeusloukkauksissa. Alakohtaiset pakotteet, kuten Syyrian pankkeihin kohdistuvat pakotteet, rajoittavat hallinnon mahdollisuuksia ostaa tavaroita ulkopuolelta. Humanitaariset ja lääkinnälliset tavarat on selvästi vapautettu – syyrialainen kansalaisyhteiskunta on kuitenkin huomauttanut, että liiallinen noudattaminen vaikuttaa niihin.”
Ruotsin puolustustutkimuslaitoksen Syyria-asiantuntija Aron Lund sanoi, että sekä Yhdysvaltojen että EU:n pakotteisiin sisältyy poikkeuksia humanitaarisen toiminnan ja laillisen siviilikaupan osalta. Yritykset kuitenkin yleensä pelkäsivät olla missään tekemisissä pakotteiden kohteena olevan maan kanssa yksinkertaisesti siksi, että sääntöjen ymmärtäminen oli liian monimutkaista, eivätkä ne halunneet ottaa riskejä. ”Yritykset välttävät jopa sallittua kauppaa yksinkertaisesti välttääkseen riskit ja oikeudelliset ongelmat”, hän sanoi. ”Kun kansainväliset pankit tai laivayhtiöt päättävät, että pakotejärjestelmässä navigoiminen ei vain ole vaivan arvoista, se tekee tuonnista vaikeaa ja kallista kautta linjan.”
Zahraa Matr on 55-vuotias nainen, jonka lempinimi Irakissa on Zahraa Dollars. Hän salakuljetti dollareita maan sisällä Saddamin vastaisten pakotteiden huipulla ja muistaa vaikeat ajat. ”Lapset alkoivat kuolla, koska sairaaloissa ei ollut lääkkeitä ja hoitotarvikkeita pakotevuosina”, hän sanoo. ”Ihmiset myivät omaisuuttaan, kuten huonekaluja, metallia – mitä tahansa muuta he pystyivät myymään selviytyäkseen.”
Syyriassa jopa hallintoa vastustavat syyrialaiset ovat alkaneet sanoa, että öljy- ja kaasu- ja rakennusalan alakohtaiset pakotteet vahingoittavat kansaa enemmän kuin hallintoa. Quneitrassa, Etelä-Syyriassa, 29-vuotias kolmen lapsen isä Abu Mishal kertoi, että hänellä oli harvoin varaa dieseliin, joten pitääkseen perheensä lämpimänä tänä talvena hän poltti roskia, muovia ja lantaa. ”Pakotteet ovat tehneet tavaroista kalliimpia tavallisille syyrialaisille. En usko, että Syyrian hallinnon virkamiehet ja heidän perheensä nukkuvat nälkäisinä tai kylmissään”, Abu Mishal sanoi. ”Mielestäni hallinto ja sen mafia käyttivät pakotteita myös tekosyynä nostaa hintoja ja riistää köyhiä ihmisiä yhä enemmän.”
Kanssa, jossa vastassa on itsepäinen ja tinkimätön Assad, Yhdysvallat on mahdottoman pulman edessä. Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama ei toistanut Irakin kaltaista sotaa, joka syrjäyttäisi Assadin mutta sitoisi Yhdysvallat vielä toiseen maahan lähitulevaisuudeksi. Syyrian kysymys on kuitenkin edelleen ratkaisematta. Yhdeksän vuotta myöhemmin Obaman varapresidentti, tuleva presidentti Joe Biden, joutuu kohtaamaan toisenlaisen haasteen: miten pysäyttää nälänhätä Syyriassa ja auttaa ihmisiä elvyttämään elämänsä ilman, että se hyödyttää Assadia. Hänen entisten kollegojensa syyllisyydentunteet Obaman hallinnossa, jotka seurasivat Syyrian sodan ajautumista kaaokseen, kehottaisivat häntä kiinnostumaan asiasta kovasti. Se, kuinka korkealla tulevan presidentin prioriteettilistalla Syyria on, on eri asia.