Varttuessaan Anne Frank halusi kirjailijaksi tai toimittajaksi. Valitettavasti hänen elämänsä katkesi juutalaisvastaisen vainon vuoksi holokaustin aikana. Vaikka hän ei päässyt todistamaan sitä, Anne Frankin päiväkirjamerkinnöistä tuli yksi tunnetuimmista kertomuksista juutalaisperheen elämästä Euroopassa toisen maailmansodan aikana.
Annelies Marie Frank syntyi 12. kesäkuuta 1929 Frankfurtissa Saksassa. Hän asui isosiskonsa Margot’n ja vanhempiensa Otto ja Edith Frankin kanssa. Vuonna 1933, kun Anne oli noin viisivuotias, Adolf Hitler ja juutalaisvastainen kansallissosialistinen puolue kaappasivat vallan. Frankit päättivät paeta Amsterdamiin Alankomaihin paremman elämän toivossa. Hänen isänsä lähti ensin tekemään järjestelyjä, mutta Anne Frank jäi isovanhempiensa luo Aacheniin Saksaan helmikuuhun 1934 asti, jolloin hän liittyi muun perheensä seuraan Amsterdamiin. Frank sopeutui nopeasti uuteen kotiinsa ja alkoi käydä läheistä hollantilaista koulua. Vaikka Frank ja hänen perheensä nauttivat Alankomaiden turvallisuudesta, kaikki muuttui, kun natsi-Saksa hyökkäsi Puolaan vuonna 1939 ja toinen maailmansota alkoi. Alle vuotta myöhemmin natsit hyökkäsivät Alankomaihin. Alankomaiden armeija antautui nopeasti, ja natsiarmeija alkoi panna täytäntöön uusia lakeja, joilla rajoitettiin juutalaisten liikkuvuutta. Juutalaiset eivät enää saaneet vierailla ei-juutalaisissa liikepaikoissa, ja juutalaislasten oli käytävä erillisissä juutalaiskouluissa. Pian tämän jälkeen kaikkien juutalaisten oli alettava käyttää vaatteissaan Daavidin tähteä tunnisteena.
Kesällä 1942 Alankomaiden juutalaiset alkoivat saada kehotuksia ja ilmoituksia ilmoittautua ”työhön” Westerborkin leirille lähellä Saksan rajaa. Monet heistä eivät tienneet, että natsiviranomaiset kuljettivat heidät sitten kahteen suureen juutalaisten tappokeskukseen, Auschwitz-Birkenauhun ja Sobiboriin. Heinäkuun 5. päivänä 1942 Frankin sisar Margot sai kutsun ilmoittautua työleirille Saksaan. Frankit epäilivät kutsua ja pelkäsivät henkensä puolesta, joten he päättivät piiloutua sen sijaan, että ilmoittautuisivat leirille. Heti seuraavana päivänä koko perhe alkoi piileskellä Prinsengracht 263:ssa sijaitsevan, perheen omistaman toimiston takana olevassa lisärakennuksessa. Pian perhe toivotti neljä hollanninjuutalaista tervetulleeksi salaiseen ullakkoasuntoon pakenemaan vainoa. Ryhmä piileskeli ”salaisessa lisärakennuksessa” kaksi vuotta, ja heidän ystävänsä salakuljettivat ruokaa ja vaatteita auttaakseen heitä pysymään turvassa. Juuri ennen kuin he menivät piiloon, Frank sai päiväkirjan kolmastoista syntymäpäiväkseen. Piileskellessään perheensä kanssa hän alkoi kirjata kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan päiväkirjaansa. Hän kirjoitti myös novelleja ja aloitti elämästään kertovan romaanin.
Elokuun 4. päivänä 1944 Gestapo (Saksan salainen valtionpoliisi) valitettavasti löysi perheen piilopaikan. Frankit ja heidän neljä toveriaan pidätettiin, samoin kuin kaksi henkilöä, jotka auttoivat heitä piiloutumaan. Heidät kaikki lähetettiin Westerborkin leirille 8. elokuuta 1944 ja valmisteltiin kuljetusta varten. Syyskuun 4. päivänä 1944 heidät laitettiin junaan 1 019 muun juutalaisen kanssa ja kuljetettiin Auschwitziin Puolaan. Perillä miehet ja naiset erotettiin toisistaan, ja Frank ja hänen sisarensa Margot valittiin ikänsä vuoksi ruumiilliseen työhön. Yli 350 ihmistä, jotka saapuivat kuljetuksessa Frankien kanssa, vietiin välittömästi kaasukammioihin ja murhattiin. Lokakuun lopulla 1944 Anne ja hänen sisarensa Margot kuljetettiin toiselle Pohjois-Saksassa sijaitsevalle Bergen-Belsenin keskitysleirille. Myös tällä leirillä elinolot olivat hirvittävät, ja monet kuolivat nälkään tai tauteihin. Anne ja Margot sairastuivat molemmat lavantautiin ja kuolivat maaliskuussa 1945, muutama viikko ennen kuin brittiarmeija vapautti leirin 15. huhtikuuta. Myös heidän äitinsä Edith kuoli tammikuun alussa 1945 Auschwitzin leirillä.
Kun neuvostoarmeija vapautti Auschwitzin 27. tammikuuta 1945, heidän isänsä Otto oli ainoa liitteessä eloonjäänyt. Kun hänet vapautettiin, hän sai valitettavasti kuulla, että koko hänen perheensä oli kuollut. Hän kuitenkin palasi Alankomaihin ja sai selville, että hänen ystävänsä Miep Gies oli onnistunut säilyttämään Anne Frankin päiväkirjan ennen kuin natsit hyökkäsivät heidän piilopaikkaansa. Otto luki tyttärensä kirjoituksia ja näki, että Frank halusi tulla toimittajaksi tai kirjailijaksi, joten hän julkaisi tyttärensä päiväkirjan kesäkuussa 1947. Kirja kasvatti suosiotaan, ja se käännettiin myöhemmin yli 70 kielelle. Vuonna 1960 salainen lisärakennus, jossa perhe piileskeli, muutettiin museoksi nimeltä Anne Frankin talo.