Edistyminen kohti oikeudenmukaisempaa ja tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa voi olla näköpiirissä. Sen jälkeen, kun valkoinen poliisi tappoi George Floydin toukokuussa eri puolilla Yhdysvaltoja, miljoonat ihmiset ovat lähteneet kaduille, patsaita on kaadettu, johtajia on erotettu ja heitä on painostettu eroamaan, ja poliitikoiksi muuttuneet aktivistit ovat saaneet jalansijaa merkittävissä poliittisissa kilpailuissa.
Mutta ennen kuin ihmiset tunnustavat, että rasismi on kytketty amerikkalaiseen mieleen, uskomme, että harvat näistä ponnisteluista todennäköisesti todella vähentävät rasistista käyttäytymistä.
Työmme tarjoaa keinon ymmärtää, miten rotu ja yhteiskunta vaikuttavat aivoihin. Toinen meistä (Waddell) on sosiologi, joka tutkii sosiaalista eriarvoisuutta; toinen (Pipitone) on psykologi, joka tutkii ihmisen käyttäytymisen biologisia vaikutuksia.
Vastaava työmme paljastaa vaikean tosiseikan, joka koskee viimeaikaisia ponnisteluja rasismin kitkemiseksi amerikkalaisesta yhteiskunnasta: Jos olet amerikkalainen – ihonväristäsi riippumatta – rasismi todennäköisesti jäsentää ajattelutapaasi.
Kaikki ovat rasisteja
Paljon huomiota on kiinnitetty siihen, kuinka usein poliisit tappavat vähemmistöjä. Yhdysvalloissa poliisi ampuu ja tappaa mustia kaksi ja puoli kertaa useammin kuin valkoisia, ja ero latinoiden ja valkoisten välillä on lähes yhtä suuri, noin 1,8-kertainen.
Mutta eivät vain valkoiset poliisit tapa vähemmistöjä useammin. Tutkijat, jotka kokosivat tietokannan poliisien ampumisista, havaitsivat, että vähemmistöihin kuuluvat poliisit ampuvat mustia ja latinoja yhtä usein kuin valkoiset kollegansa. Tätä työtä tukee lisätutkimus, jossa todetaan, että ”mustien epäiltyjen tappaminen on poliisin ongelma, ei valkoisten poliisien ongelma.”
Tarkoittaako tämä, että rasismi ei liity asiaan? Ei suinkaan. Pikemminkin nämä tosiasiat kuvastavat sitä, miten syvällisesti rotu vaikuttaa kaikkiin Yhdysvaltain yhteiskunnassa. Edellä mainitut havainnot saavat vastakaikua rasisminvastaisessa liikkeessä, jota edistää historioitsija Ibram Kendi, joka sanoi hiljattain:
”Voit olla joku, jolla ei ole aikomustakaan olla rasisti, mutta koska sinut on ehdollistettu maailmaan, joka on rasistinen, ja maahan, joka on rakentunut mustien vastaiseen rasismiin, voit itsekin ylläpitää noita ajatuksia.”
Rasismi on niin syvälle kietoutuneena kansakunnan kulttuuriimme, että se on juurtunut kallojemme sisällä oleviin neuraalisiin prosessoreihin. Tämä pätee sekä vähemmistöihin että ei-vähemmistöihin. Rasismi vaikuttaa alitajuisesti tapaan, jolla suhtaudumme toisiin ihmisiin, ja se vaikuttaa haitallisesti värillisiin ihmisiin.
Henkiset oikotiet muodostavat ennakkoluulojen perustan
Yksi ihmismielen tärkeäksi ominaisuudeksi on muodostunut sen kyky koota ja järjestää valtavat tietomäärät kategorioiksi. Luokittelun avulla voidaan luoda mentaalisia oikopolkuja – joita psykologit kutsuvat skeemoiksi – jotka nopeuttavat päätöksentekoa tulevaisuudessa. Näin pystyt tekemään nopeampia päätöksiä ilman, että harkitset tietovirtoja uudestaan ja uudestaan.
Skeemojen avulla voit vähentää päätöksentekoon käyttämääsi energiaa kategorisoimalla maailmasi yksinkertaistettuihin, siirrettävissä oleviin muotoihin – jotka tunnetaan paremmin nimellä stereotypiat.
Tämä kategorisoiva käyttäytyminen on ollut pitkälti adaptiivista koko ihmiskunnan historian ajan. Elettäessä pienissä ryhmissä esi-isien oloissa liittolaisten tai mahdollisten vihollisten havaitseminen olisi ollut ensiarvoisen tärkeää selviytymisen kannalta. Nykyaikaisessa maailmassa näillä henkisillä oikopolkuilla on kuitenkin pimeä puolensa.
Skeemat pohjautuvat kulttuurisiin opetuksiin. Niitä vaalivat kasvatuksesi, kasvattajasi, mentorisi, katsomasi elokuvat ja sarjat sekä fyysinen ympäristösi. Ja kun on kyse rodusta ja etnisestä alkuperästä, skeemat ilmentävät sekä myönteisiä että kielteisiä mielleyhtymiä, joita yhteiskunta opettaa erilaisista rodullisista ja etnisistä ryhmistä. Ajan myötä jokainen voi omasta rodustaan ja etnisyydestään riippumatta kehittää implisiittisiä ennakkoluuloja, jotka ruokkivat stereotypioita, ennakkoluuloista käyttäytymistä ja syrjintää.
Psykologit ovat tutkineet implisiittisiä asenteellisia ennakkoluuloja rotuun ja etnisyyteen liittyen. Implisiittinen assosiaatiotesti mittaa tapaa, jolla ihmisten ajatukset ja uskomukset liittyvät heidän alitajuisiin asenteisiinsa nähdä mustia tai valkoisia kasvoja tai nimiä, jotka tyypillisesti liitetään tiettyyn rotuun tai etniseen ryhmään. Voit tehdä testin täällä.
Tutkijat pyytävät osallistujia yhdistämään ”mustiin” tai ”valkoisiin” liittyviä käsitteitä ominaisuuksiin, kuten ”miellyttävä” tai ”epämiellyttävä”. Sitten he mittaavat aikaa, joka osallistujilta kuluu tiedon käsittelyyn. Nopeat ajat merkitsevät, että assosiaatio on osallistujien mielestä järkevä, kun taas hitaat ajat osoittavat päinvastaista.
Tulokset osoittavat, että valkoihoisilla amerikkalaisilla on myönteisempiä assosiaatioita toisista valkoihoisista amerikkalaisista kuin mustista henkilöistä. Psykologi Brian Nosekin ja kollegoiden tutkimus osoittaa, että mustat amerikkalaiset raportoivat tietoisia eli eksplisiittisiä asenteita, jotka ovat myönteisempiä muita mustia yksilöitä kohtaan kuin valkoisia kohtaan. Samat mustat osallistujat osoittavat kuitenkin myönteisempiä implisiittisiä assosiaatioita eli alitajuisia asenteita valkoisia yksilöitä kohtaan kuin mustia kohtaan, mikä osoittaa, miten implisiittiset rotuun liittyvät ennakkoluulot vaikuttavat sekä enemmistö- että vähemmistöryhmien jäseniin.
Psykologi B. Keith Payne tutki, miten implisiittisillä ennakkoluuloilla voi olla tappavia seurauksia. Hän ja hänen kollegansa pyysivät vapaaehtoisia pelaamaan tietokonesimulaatiota, jossa he ampuvat ihmisiä, joilla on ase kädessään, mutta pidättäytyvät ampumasta ihmisiä, joilla on kädessään harmittomia esineitä, kuten käsityökalu.
Monien tutkimusten mukaan osallistujat ampuvat simulaatiossa huomattavasti todennäköisemmin mustia miehiä, joilla on kädessään harmittomia esineitä, kuin valkoisia miehiä, joilla on kädessään samoja esineitä. Näissä tutkimuksissa mustat osallistujat tekevät samoja tappavia virheitä kuin valkoiset osallistujat.
Henkisten oikopolkujen lyhentäminen
Ihmisten mielissä olevat henkiset oikopolut rakentuvat pääasiassa yhteiskunnan toimesta. Ja jos olet amerikkalainen, mielesi havaitsee jo hyvin varhaisesta iästä lähtien, tietoisesti tai tiedostamatta, että mahdollisuudet kallistuvat valkoisten ihmisten eduksi.
Aivosi huomaavat yksityiskohtia, kuten sen, että valkoisilla ihmisillä on enemmän mahdollisuuksia laadukkaaseen koulutukseen, hyvään terveydenhuoltoon ja hyväpalkkaisiin työpaikkoihin. Ja joka päivä uutisista, viihteestä ja sosiaalisesta mediasta mielesi omaksuu kuvia vähemmistöistä, jotka esitetään rikollisina, jengiläisinä ja vapaamatkustajina. Ajan myötä mielesi alkaa alitajuisesti luokitella vähemmistöjä alempiarvoisiksi.
Niin masentavalta kuin tämä prosessi kuulostaakin, kaikki ei ole menetetty. Sen lisäksi, että ihmisillä on luontainen taipumus ottaa henkisiä oikoteitä ja suhtautua epäilevämmin yksilöihin, jotka kuuluvat erilaisiin ryhmiin kuin omasi, heillä on synnynnäinen kyky kriittiseen ajatteluun ja päättelyyn. Etuaivokuori, aivojen alue, joka mahdollistaa monimutkaisimmat kognitiiviset kyvyt ja käyttäytymisen estämisen, on eläinkunnassa vertaansa vailla. Vaikka siis aivosi saattavat tehdä hätiköityjä johtopäätöksiä, sinulla on kyky muokata alitajuisia taipumuksiasi uudelleen.
Miten voit tehdä tämän?
Yksilötasolla voit aloittaa vaarallisten stereotypioiden murtamisen tutustuttamalla mielesi tarkempiin kuvauksiin erittäin epätasa-arvoisesta yhteiskunnallisesta todellisuudestamme.
Yksilötason tietoisuus on välttämätöntä, mutta ei riittävää yhteiskunnallisen tason muutoksen aikaansaamiseksi. Ainoa tapa muuttaa pysyvästi rasismin kaltaista mentaalista konstruktiota on järjestää perusteellisesti uudelleen se fyysinen maailma, joka antaa tietoa mielellemme.
Yhdysvalloissa tämä edellyttäisi erottelun purkamista amerikkalaisissa kouluissa, jotka 60 vuotta Brown v. Board of Educationin jälkeen ovat edelleen eriarvoisia. Se edellyttäisi myös amerikkalaisten asuinalueiden erottelun purkamista, sillä ne ovat syvästi jakautuneet rotujen ja etnisten ryhmien mukaan. Tämä muutos riippuisi myös terveydenhuollon yhdenvertaisesta saatavuudesta, joka parani jonkin verran vähemmistöjen osalta vuonna 2010 hyväksytyn kohtuuhintaista terveydenhuoltoa koskevan lain myötä. Todellinen muutos rotuun ja etniseen alkuperään liittyvissä mielenrakennelmissa edellyttää myös tasa-arvoista edustusta poliittisissa viroissa, joissa vähemmistöt ovat edelleen pahasti aliedustettuina.
Ajallaan vähemmistöjen tasavertaisemmat mahdollisuudet kirjoittavat uudelleen meitä jokaista ohjaavat implisiittiset ennakkoluulot. Siihen asti amerikkalaisten alitajunta sekä päätöksemme heijastavat edelleen niitä jakoja, joita näemme fyysisessä maailmassamme.