Amerikkalaista kirjallisuutta ei ole helppo luokitella aikakausittain. Ottaen huomioon Yhdysvaltojen koon ja sen vaihtelevan väestömäärän on usein useita kirjallisuusliikkeitä käynnissä samaan aikaan. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt kirjallisuudentutkijoita yrittämästä. Seuraavassa on joitakin yleisimmin sovittuja amerikkalaisen kirjallisuuden aikakausia siirtomaa-ajalta nykypäivään.
Siirtomaa-aika (1607-1775)
Tämä ajanjakso käsittää Jamestownin perustamisesta aina vuosikymmen ennen vapaussotaa. Suurin osa kirjoituksista oli luonteeltaan historiallisia, käytännöllisiä tai uskonnollisia. Joitakin kirjailijoita, joita ei kannata jättää väliin tältä ajanjaksolta, ovat Phillis Wheatley, Cotton Mather, William Bradford, Anne Bradstreet ja John Winthrop. Ensimmäinen orjakertomus, ”A Narrative of the Uncommon Sufferings, and Surprizing Deliverance of Briton Hammon, a Negro Man”, julkaistiin tällä kaudella, vuonna 1760 Bostonissa.
Vallankumouksellinen aikakausi (1765-1790)
Alkoi vuosikymmen ennen vallankumouksellista sotaa ja päättyi noin 25 vuotta sen jälkeen, ja tälle kaudelle sijoittuvat muun muassa Thomas Jeffersonin, Thomas Painen, James Madisonin ja Alexander Hamiltonin kirjoitukset. Tämä on kiistatta poliittisen kirjallisuuden rikkain ajanjakso sitten klassisen antiikin. Tärkeitä teoksia ovat muun muassa ”Itsenäisyysjulistus”, ”Federalist Papers” sekä Joel Barlow’n ja Philip Freneaun runous.
Varhaiskansallinen kausi (1775-1828)
Tälle aikakaudelle amerikkalaisessa kirjallisuudessa sijoittuvat merkittävät ensimmäiset teokset, kuten ensimmäinen näyttämölle kirjoitettu amerikkalainen komedia – Royall Tylerin vuonna 1787 säveltämä ”Kontrasti” (The Contrast) – ja ensimmäinen amerikkalainen romaani – William Hilliin vuonna 1789 säveltämä William Hilliin kirjoittama romaani ”Myötätunnon mahti”. Washington Irvingin, James Fenimore Cooperin ja Charles Brockden Brownin katsotaan luoneen selvästi amerikkalaista kaunokirjallisuutta, kun taas Edgar Allan Poe ja William Cullen Bryant alkoivat kirjoittaa runoutta, joka poikkesi selvästi englantilaisesta perinteestä.
Amerikkalainen renessanssi (1828-1865)
Tämä aikakausi tunnetaan myös nimillä Amerikan romanttinen kausi ja transsendentalismin aikakausi, ja se on yleisesti tunnustettu amerikkalaisen kirjallisuuden suurimmaksi ajaksi. Merkittävimpiä kirjailijoita ovat Walt Whitman, Ralph Waldo Emerson, Henry David Thoreau, Nathaniel Hawthorne, Edgar Allan Poe ja Herman Melville. Emersonin, Thoreaun ja Margaret Fullerin katsotaan muokanneen monien myöhempien kirjailijoiden kirjallisuutta ja ihanteita. Muita merkittäviä tekijöitä ovat Henry Wadsworth Longfellow’n runous sekä Melvillen, Poen, Hawthornen ja Harriet Beecher Stowen novellit. Lisäksi tämä aikakausi on amerikkalaisen kirjallisuuskritiikin alkupiste, jota johtivat Poe, James Russell Lowell ja William Gilmore Simms. Vuosina 1853 ja 1859 ilmestyivät ensimmäiset afroamerikkalaisten kirjailijoiden, sekä mies- että naiskirjailijoiden, kirjoittamat romaanit: William Wells Brownin ”Clotel” ja Harriet E. Wilsonin ”Our Nig”.
Realistinen kausi (1865-1900)
Amerikan sisällissodan, jälleenrakentamisen ja teollistumisen aikakauden seurauksena amerikkalaiset ihanteet ja itsetuntemus muuttuivat syvästi, ja yhdysvaltalainen kirjallisuus vastasi siihen. Tietyt amerikkalaisen renessanssin romanttiset käsitykset korvattiin realistisilla kuvauksilla amerikkalaisesta elämästä, joita edustivat esimerkiksi William Dean Howellsin, Henry Jamesin ja Mark Twainin teokset. Tänä aikana syntyi myös alueellista kirjallisuutta, kuten Sarah Orne Jewettin, Kate Chopinin, Bret Harten, Mary Wilkins Freemanin ja George W. Cablen teokset. Walt Whitmanin lisäksi tähän aikaan ilmestyi toinen mestarirunoilija, Emily Dickinson.
Naturalistien kausi (1900-1914)
Tätä suhteellisen lyhyttä ajanjaksoa luonnehtii se, että se vaati, että se kuvasi elämää sellaiseksi kuin se todella on, jopa enemmän kuin realistit olivat tehneet sitä edeltävinä vuosikymmeninä. Amerikkalaiset naturalistiset kirjailijat, kuten Frank Norris, Theodore Dreiser ja Jack London, loivat joitakin Amerikan kirjallisuushistorian voimakkaimmin raakoja romaaneja. Heidän hahmonsa ovat uhreja, jotka joutuvat omien alhaisten vaistojensa sekä taloudellisten ja sosiologisten tekijöiden uhriksi. Edith Wharton kirjoitti joitakin rakastetuimmista klassikoistaan, kuten ”The Custom of the Country” (1913), ”Ethan Frome” (1911) ja ”The House of Mirth” (1905), tällä ajanjaksolla.
Moderni kausi (1914-1939)
Moderni kausi on amerikkalaisen renessanssin jälkeen amerikkalaisen kirjallisuuden toiseksi vaikutusvaltaisin ja taiteellisesti rikkain ajanjakso. Sen merkittävimpiin kirjailijoihin kuuluvat sellaiset mahtavat runoilijat kuin E. E. Cummings, Robert Frost, Ezra Pound, William Carlos Williams, Marianne Moore, Langston Hughes, Carl Sandburg, T. S. Eliot, Wallace Stevens ja Edna St. Vincent Millay. Aikakauden romaanikirjailijoita ja muita proosakirjailijoita ovat muun muassa Willa Cather, John Dos Passos, Edith Wharton, F. Scott Fitzgerald, John Steinbeck, Ernest Hemingway, William Faulkner, Gertrude Stein, Sinclair Lewis, Thomas Wolfe ja Sherwood Anderson. Moderni kausi sisältää tiettyjä merkittäviä suuntauksia, kuten jazz-aika, Harlemin renessanssi ja kadonnut sukupolvi. Ensimmäinen maailmansota ja sitä seurannut pettymys vaikuttivat moniin näistä kirjailijoista, erityisesti kadonneen sukupolven ekspatriaatteihin. Lisäksi Suuri lama ja New Deal johtivat eräisiin Amerikan merkittävimpiin yhteiskunnallisiin aiheisiin liittyviin kirjoituksiin, kuten Faulknerin ja Steinbeckin romaaneihin ja Eugene O’Neillin draamaan.
Beat-sukupolvi (1944-1962)
Beat-kirjailijat, kuten Jack Kerouac ja Allen Ginsberg, omistautuivat perinteisen kirjallisuuden vastaiselle kirjallisuudelle runoudessa ja proosassa sekä establishmentia vastustavalle politiikalle. Tänä ajanjaksona nousi tunnustuksellinen runous ja seksuaalisuus kirjallisuudessa, mikä johti oikeudellisiin haasteisiin ja keskusteluihin sensuurista Amerikassa. William S. Burroughs ja Henry Miller ovat kaksi kirjailijaa, joiden teokset kohtasivat sensuurihaasteita. Nämä kaksi suurmiestä yhdessä muiden aikakauden kirjailijoiden kanssa innoittivat myös kahden seuraavan vuosikymmenen vastakulttuuriliikkeitä.
Nykyaika (1939-Nykyaika)
Toisen maailmansodan jälkeen amerikkalaisesta kirjallisuudesta on tullut laajaa ja monipuolista aiheiden, tapojen ja tarkoitusten suhteen. Tällä hetkellä ei ole juurikaan yksimielisyyttä siitä, miten viimeiset 80 vuotta tulisi luokitella aikakausiin tai liikkeisiin – ehkäpä on kulunut vielä lisää aikaa, ennen kuin tutkijat voivat tehdä näitä määrityksiä. Tästä huolimatta vuoden 1939 jälkeen on useita merkittäviä kirjailijoita, joiden teoksia voidaan jo nyt pitää ”klassikkoina” ja jotka todennäköisesti kanonisoidaan. Joitakin näistä hyvin vakiintuneista nimistä ovat mm: Kurt Vonnegut, Amy Tan, John Updike, Eudora Welty, James Baldwin, Sylvia Plath, Arthur Miller, Toni Morrison, Ralph Ellison, Joan Didion, Thomas Pynchon, Elizabeth Bishop, Tennessee Williams, Philip Roth, Sandra Cisneros, Richard Wright, Tony Kushner, Adrienne Rich, Bernard Malamud, Saul Bellow, Joyce Carol Oates, Thornton Wilder, Alice Walker, Edward Albee, Norman Mailer, John Barth, Maya Angelou ja Robert Penn Warren.