Elokuva pyrkii tutkimaan omia vääristyneitä näkökulmia tai irtautumisia todellisuudesta. Patrick Batemanin tavoin saatamme jäädä loukkuun kaipaamalla muiden hyväksyntää ja kieltämällä itseltämme kyvyn erottaa fantasiat todellisuudestamme. ihmisillä on pakkomielle siitä, miten muut näkevät heidät samoin American Psychossa Bateman ei saavuta katarsista, hän on loukussa omassa henkilökohtaisessa helvetissään, koska hän tarvitsee muiden juppien tunnustusta vahvistaakseen identiteettinsä murhaajana. Ironista on, että Feynmanin todelliset rikokset voivat yhtä hyvin olla fantasiaa. Todellisuutensa tunnustamisen puute ajaa Batemanin yhä syvemmälle hulluuteen ja eksistentiaaliseen epätoivoon
Tässä on kyse juppikulttuurista, identiteetin sulautumisesta ja halusta erottua pinnallisesta homogenisoituneesta yhteiskunnasta. Batemanin tulkintaa maailmasta vääristävät hänen paisunut egonsa ja hänen ilmeinen psykoosinsa sekä oletettavasti useat mielisairaudet. Bateman on tappaja, mutta silti hän ei ole se tappaja, joka hän luulee olevansa, sillä mielisairauden myötä hän ei pysty erottamaan todellisuutta fantasiasta. Hänen yliampuvat moottorisahamassamurhan tyyliset tapponsa saattavat olla osatotuuksien esteetisoitua elaborointia, lopulta elokuva ei välitä. Elokuvan absurdiutta merkittävämpi pointti on se, että yhteiskunnassaan Batemans ei ole psykopaatti ollenkaan, hän on vain yksi normaali kaveri lisää todellisuudesta irrottautuneiden, välinpitämättömien, salaa tyytymättömien amerikkalaisten psykopaattien joukon keskellä. Batemania ympäröivät samanhenkiset pinnalliset ihmiset, joilla on pakkomielle kaikista vääristä asioista, kuten mahdottomien pöytävarausten tekemisestä Dorsassa ja käyntikorttiensa tyylikkäästä paksuudesta. Homogenisoituneessa yläluokan eliitissä identiteetit hämärtyvät, kun kaikki tavoittelevat geneeristä mutta hyvin spesifistä kuvaa menestyksestä.
Kaikki, jotka näemme Batemanin seurassa, näyttävät olevan sama henkilö. Ei ole ihme, että identiteettiä sekoitetaan jatkuvasti ja vaihdetaan koko elokuvan ajan. Asianajaja on erehtynyt Paul Allenista tai kenties Batman on tappanut väärän henkilön tulee paitsi uskottavaksi myös ilmaukseksi yleisestä hämmennyksestä, joka aiheutuu yksilöllisen identiteetin menettämisestä.
Vaikka Batman yrittää muiden tavoin sopeutua joukkoon, hänen elämäntyylinsä tyhjyys ruokkii myös kaipuuta erottua. Paetakseen sopeutumista, jota hän jollakin tasolla halveksii Batman elää toista elämää tappajana, jossa hän on irrallaan yhteiskunnan rajoista. Vaikka hän itse asiassa haluaa tulla nähdyksi murhaajana muusta yhteiskunnasta poikkeavana Batemanilta jokainen tapaamansa itsekeskeinen juppi kieltää häneltä edes tämän tyydytyksen. Kun hänet nähdään tunkemassa ruumista auton takakonttiin, todistaja on kiinnostunut vain pussista.
Tämä on loistava elokuva. Etsi alateksti dialogin alta.
Blog
