Yksi eilisten vaalien silmiinpistävimmistä piirteistä oli jo vuosia valmisteilla: suuri puoluejako korkeakoulututkinnon suorittaneiden ja ilman korkeakoulututkintoa olevien valkoihoisten äänestäjien välillä.
Lähdön jälkeisten mielipidetiedustelujen mukaan 61 prosenttia valkoihoisista äänestäjistä, joilla ei ole korkeakoulututkintoa, äänesti republikaaneja, kun taas korkeakoulun suorittaneista valkoihoisista äänestäjistä vain 45 prosenttia. Samaan aikaan 53 prosenttia korkeakoulutetuista valkoisista äänestäjistä antoi äänensä demokraateille, kun taas tutkintoa vailla olevista äänestäjistä heitä äänesti 37 prosenttia.
Tutkintokuilu, kuten sitä usein kutsutaan, ei koske koko äänestäjäkuntaa, vaan se on ensisijaisesti valkoisten äänestäjien ilmiö. Kyseessä on ennennäkemätön jako, ja se on itse asiassa täysin erilainen kuin menneisyyden tutkintojako. Muualla kuin korkeakoulutetut valkoiset äänestäjät kuuluivat ennen vankasti demokraatteihin ja korkeakoulutetut valkoiset äänestäjät republikaaneihin. Useat tapahtumat viimeisten kuuden vuosikymmenen aikana ovat aiheuttaneet näiden uskollisuuksien vaihtumisen, viimeisimpänä Donald Trumpin ehdokkuus, valinta ja presidenttikausi.
Lue: Edustajainhuoneen demokraatit voittivat Trumpin
Viime yön tulokset vahvistavat, että tutkintoerot ovat todennäköisesti tulleet jäädäkseen – etenkin, jos republikaanipuolue GOP pitää kiinni Trumpista ja kansallismielisistä, maahanmuuttajavastaisista tunnelmista, joiden varaan hän hattunsa ripustaa. Kuilu on todennäköisesti yksi voimakkaimmista amerikkalaista politiikkaa muokkaavista voimista tulevina vuosikymmeninä.
Demokraattiset ja republikaaniset puolueet näyttivät paljon erilaisilta vuonna 1952, jolloin amerikkalaiset kansalliset vaalitutkimukset (American National Election Studies) – ennen presidentinvaaleja ja niiden jälkeen tehdyt kyselytutkimukset äänestäjistä – olivat lapsenkengissä. Republikaaneja pidettiin jossain määrin yhä Lincolnin puolueena, vaikka he olivatkin siirtäneet painopisteensä etelän valkoisten äänestäjien kosiskeluun, mikä sai mustat jättämään puolueen. Samaan aikaan demokraatit olivat sosiaalipalveluja ajavan koalition puolue – New Deal -puolue. Korkeakoulutettuja amerikkalaisia oli tuohon aikaan paljon vähemmän, mutta ne valkoiset amerikkalaiset, joilla oli korkeakoulututkinto, äänestivät yleensä republikaaneja, ja ne, joilla ei ollut korkeakoulututkintoa, asettuivat huomattavan suurella marginaalilla demokraattien puolelle.
Lisää tarinoita
Tämä kahtiajako säilyi suhteellisen vakaana vuosikymmenien ajan, ja sitten se alkoi tasaisesti muuttua. ”Ilman korkeakoulututkintoa olevien valkoisten siirtyminen pois demokraattipuolueesta alkaa, kun demokraattinen puolue identifioituu kansalaisoikeuspuolueeksi” 1960-luvulta alkaen, Public Religion Research Instituten toimitusjohtaja Robert P. Jones kertoi minulle. Erityisesti tyytymättömät valkoiset etelän demokraatit pakenivat joukoittain.
Puolueiden uudelleensuuntautuminen ei tapahdu yhdessä yössä. Se, että jotkut äänestäjät vaihtavat puoluetta yhdessä vaalissa, ei tarkoita, että he jättäisivät puolueen, johon he ovat samaistuneet koko elämänsä ajan. Silti ilman korkeakoulututkintoa olevien valkoihoisten vahva kannatus demokraateille, joka perustuu taloudellisiin kannustimiin – ja rotuvihaan – alkoi hiipua. Kirjassaan The Rise of Southern Republicans (Etelän republikaanien nousu) tutkijat Merle Black ja Earl Black kutsuvat tätä muutosta ”suureksi valkoisten vaihtamiseksi.”
1990-luvun puolivälistä vuoteen 2008 asti tutkintoerot olivat pienet, joskaan eivät merkityksettömät. Vaikka demokraateista oli tullut kansalaisoikeuksien ja laajan, monikulttuurisen koalition puolue, he olivat edelleen myös ammattiliittojen puolue, joka koostui suurelta osin muista kuin tutkinnon suorittaneista valkoisista. Siksi korkeakoulututkinnon suorittaneet ja ilman korkeakoulututkintoa olevat valkoiset olivat yhtä todennäköisesti demokraatteja tai republikaaneja.
Mutta vuonna 2008 mustaihoisen Barack Obaman valinta merkitsi, että demokraateista oli tulossa edistyksellisen rotupolitiikan puolue. ”Obaman presidenttikausi yksinkertaistaa rotupolitiikkaa”, sanoo Michael Tesler, UC Irvinen valtiotieteen apulaisprofessori. ”Jos olit matalasti koulutettu valkoinen, tiesit paljon todennäköisemmin rotuun liittyvistä puolue-eroista kuin ennen.”
Tämä muutos ei näkynyt puoluekannatusdatassa heti, mutta se on tavallista, Tesler sanoo. Kestää usein useamman kuin yhden vaalin, ennen kuin ihmiset vaihtavat puoluetunnustustaan. Mutta vuoteen 2012 mennessä valkoiset äänestäjät, joilla ei ollut korkeakoulututkintoa, äänestivät selvästi todennäköisemmin republikaaneja kuin korkeakoulututkinnon suorittaneet.
Lue: Vuoden 2016 vaaleissa 48 prosenttia korkeakoulutetuista valkoisista äänestäjistä äänesti Trumpia, kun taas 66 prosenttia valkoisista äänestäjistä, joilla ei ollut korkeakoulututkintoa, äänesti Trumpia. Tämän vuoden lokakuussa tehdyssä Marist-kyselyssä todettiin, että 55 prosenttia ei-yliopistokoulutetuista valkoisista äänestäjistä hyväksyi Trumpin tekemän työn, kun taas korkeakoulutetuista valkoisista äänestäjistä vain 39 prosenttia. Kun korkeimman oikeuden tuomari Brett Kavanaugh selviytyi senaatin vahvistuskuulustelusta seksuaalisen hyväksikäytön syytösten saattelemana, 54 prosenttia valkoihoisista äänestäjistä, joilla ei ole korkeakoulutusta, kannatti häntä, kun taas korkeakoulun käyneistä äänestäjistä 38 prosenttia kannatti häntä. Puoluekohtainen tutkintoero pysyi viime yönä vakaana, mikä heijastaa arvojen jakautumista tutkinnon suorittaneiden ja sitä vailla olevien välillä.
On kysymys, joka jakaa amerikkalaiset siististi kahtia. Joka vuosi Public Religion Research Institute kysyy amerikkalaisilta American Values Survey -tutkimuksessaan, ovatko he ”sitä mieltä, että amerikkalainen kulttuuri ja elämäntapa ovat muuttuneet 1950-luvun jälkeen enimmäkseen parempaan vai enimmäkseen huonompaan suuntaan”. Tämänvuotisessa kyselyssä 50 prosenttia amerikkalaisista sanoo, että se on muuttunut paremmaksi, ja 47 prosenttia sanoo, että se on muuttunut huonommaksi.
Mutta valkoisten äänestäjien kohdalla vastaus tähän kysymykseen jakautuu koulutustason mukaan. Yliopistokoulutetuista valkoisista 58 prosenttia sanoo tänä vuonna, että Amerikka on parantunut vuodesta 1950, kun taas 57 prosenttia ei-yliopistokoulutetuista valkoisista sanoo, että se on huonontunut. Kun presidentti Trump sanoo ”Make America great again”, ”jälleen” on opettavainen. Hän hyödyntää nostalgiaa, jota ei-yliopistokoulutetut valkoiset äänestäjät tuntevat Amerikan menneisyyttä kohtaan. ”Tuo paluu oletettuun kulta-aikaan, jolloin asiat olivat paremmin, vetoaa todella, todella voimakkaasti valkoisiin, joilla ei ole korkeakoulututkintoa”, Jones sanoo.
Tämä nostalgia kohdistuu kuitenkin aikaan, jolloin mustilla amerikkalaisilla ja muilla vähemmistöryhmillä oli huomattavasti vähemmän kansalaisoikeuksia. Ja republikaanien retoriikka, jonka keskiössä on kaipuu valkoisten vaurauden aikakauteen, joka oli täynnä rasistista väkivaltaa mustia kohtaan, on syy siihen, miksi on mahdotonta ymmärtää diplomaattista kahtiajakoa ottamatta huomioon rotuvihaa. On sanomattakin selvää, että mustat amerikkalaiset ja muut vähemmistöryhmät eivät ole yhtä innokkaita palaamaan menneisyyteen.
Lue: The nationalist’s delusion
Kun tutkijat kontrolloivat valkoisten äänestäjien koulutustason lisäksi äänestäjien rotuun liittyviä asenteita, tutkintokuilu katoaa Teslerin mukaan. Mikään muu tekijä ei hänen mukaansa selitä koulutuskuilua yhtä hyvin – ei taloudellinen ahdistus, ideologia, tulot tai sukupuoli.
David N. Smith, Kansasin yliopiston professori, tuli samankaltaiseen johtopäätökseen, kun hän ja Eric Hanley sukelsivat vuoden 2016 amerikkalaiseen kansalliseen vaalitutkimukseen. He havaitsivat, että demografiset tiedot, kuten koulutus, ovat tärkeitä ennusteita siitä, mitä puoluetta joku äänestää. Mutta ”kun otetaan huomioon myös asenteita koskevat muuttujat, käy ilmi, että asenteet ovat vieläkin suuremmat kuin demografiset muuttujat”, hän kertoi minulle.
Näin hän asian ilmaisi: Jos tarkastellaan valkoisia ihmisiä, jotka äänestivät Trumpia – sekä niitä, joilla on korkeakoulututkinto, että niitä, joilla ei ole korkeakoulututkintoa – ja tunnistetaan kaikki, joilla on paljon kaunaa vähemmistöjä, naisia ja muslimeja kohtaan, sekä ne, jotka haluavat ylimielisen, itsevarman johtajan, jäljelle ei jää juuri ketään. Valtaosa Trumpin äänestäjistä jakaa nämä tunteet, tutkijat havaitsivat, koulutustasosta riippumatta.
GOP on tullut Trumpin kannalle. Kuten kollegani McKay Coppins kirjoitti: ”Trumpin valloitus republikaanisessa puolueessa on täydellinen, ja entisestä ’marginaalista’ on tullut niin perusteellisesti yhteen kietoutunut ’establishmentin’ kanssa, että näitä kahta ei voi enää käytännössä erottaa toisistaan.”
Kasvava diplomaattijako ei johdu niinkään siitä, että ei-yliopistokoulutetuista valkoisista äänestäjistä tulee republikaaneja, vaan pikemminkin siitä, että korkeakoulutetut valkoiset äänestäjät huomaavat, etteivät voi enää tukea puoluetta täysin. ”Vuoden 2016 jälkeen on käynyt niin, että matalasti koulutetut valkoiset ovat tavallaan pysähtyneet republikaanien kannatuksessa”, Tesler sanoo. ”Mutta korkeasti koulutettujen valkoihoisten suuntaus on kasvanut kohti demokraatteja.”
Smith kertoi, että St. Louisissa sijaitsevan Washingtonin yliopiston Weidenbaum Center suoritti vuosina 2015-2017 kuukausittaisen paneelitutkimuksen – jossa haastatellaan joka kuukausi sama tilastollisesti merkittävä määrä ihmisiä – jossa kartoitettiin republikaanien asenteita republikaaniehdokkaita kohtaan. Ajan myötä ne, jotka kannattivat Ted Cruzia, joka kutsui Trumpia kampanjan aikana ”nynnyileväksi pelkuriksi”, ja ne, jotka kannattivat Marco Rubiota, joka kutsui häntä ”huijariksi”, pyrkivät kääntymään Trumpin kannalle.
Mutta Smithin mukaan äänestäjät, jotka erottuvat muista, ovat ne, jotka alun perin kannattivat John Kasichia. ”He ovat monissa tapauksissa samaa mieltä Trumpin kanssa poliittisista kysymyksistä, mutta parhaat tiedot osoittavat, että he eivät pidä hänestä henkilökohtaisesti”, hän sanoi. ”Hänen retorisessa tyylissään, hänen hallintotyylissään on keskeisiä piirteitä, joista he eivät pidä.”
Kasich on ollut viime viikkoina ristiretkellä torjumassa siirtolaiskaravaanin ympärillä käytävää republikaanien retoriikkaa. ”Herra ei halua” Amerikan rakentavan muureja ympärilleen, hän sanoi CNN:lle. Eikä se ollut ensimmäinen kerta, kun hän ilmaisi huolensa republikaanisen puolueen tilasta ja retoriikasta, kun se on lähestynyt yhä enemmän Trumpia. ”Jos puoluetta ei saada korjattua”, Kasich sanoi Jake Tapperille lokakuussa 2017, ”silloin en pysty tukemaan puoluetta”. Piste. Se on sen loppu.”
Jones väittää, että logiikka on yksinkertainen. ”Riski, jonka republikaaninen puolue ottaa ryhtymällä puolueeksi, joka vastustaa maahanmuuttoa, joka on huolissaan siitä, että maa muuttuu monimuotoisemmaksi”, hän sanoi, ”on se, että he käännyttävät pois korkeakoulutetut valkoihoiset.”
Mutta tutkintokuilun seuraukset eivät näy vain demografiassa vaalipäivänä. Tuohon kuiluun kätkeytyy uhka itse korkeakoulutukselle. Viime vuonna Pew julkaisi kauhistuttavan tutkimuksen. ”Republikaanit ovat kyllästyneet korkeakoulutukseen”, tutkimuksessa todettiin, ja se sai ihmiset raivostumaan.
Tutkimuksen mukaan 67 prosenttia republikaaneista luottaa korkeakouluihin instituutioina ”jonkin verran” tai ”vähän”. Epäluottamukseen vaikuttavat monet tekijät, muun muassa lukukausimaksujen nousu ja käsitys korkeakoulujen liberaalista suuntautumisesta. Ja jos yksi suuri puolue uskoo, että korkeakoulutus on liberaalin indoktrinaation moottori, ja tämän puolueen äänestäjät ovat yhä todennäköisemmin sellaisia, jotka eivät ole käyneet korkeakoulua, korkeakoulutuksen vastaisen kannan poliittiset hyödyt ovat ilmeiset.
Lue: American higher education hits a dangerous milestone
Tämä asettaa erityisesti julkisten korkeakoulujen budjettilinjat vaaraan. Osavaltioiden hallitusten vuosikymmeniä jatkuneet rahoitusleikkaukset ovat jo iskeneet kovaa laitoksiin. Nämä leikkaukset ovat puolestaan lisänneet lukukausimaksuja ja lisänneet vihamielisyyttä korkeakoulutusta kohtaan. Kuten Michael Grunwald kirjoitti hiljattain Politicossa: ”Seuraava suuri republikaanien kulttuurisota tulee olemaan sota korkeakouluja vastaan.”
Kun republikaaninen puolue jatkaa Trumpin suosimista, jonka poliittinen ura alkoi kyseenalaistamalla ensimmäisen mustan presidentin legitiimiyden ja joka lepää laakereillaan vihamielisten maahanmuuttajavastaisten tunteiden varassa, maltillisemmat republikaanit – jotka usein ovat korkeakoulutettuja – todennäköisesti jatkavat pakoaan. Ja GOP:lla on entistä vähemmän syytä yrittää palvella yliopistoväkeä tai omaksua korkeakoulutusta suosivaa politiikkaa. Tutkintokuilu on leveä, ja mitä lähempänä republikaanit syleilevät Trumpia, sitä leveämmäksi se voi muuttua.