Aivovamman oireet

Aivovamma voi häiritä kaikkia aivotoimintoja: liiallista uneliaisuutta, tarkkaamattomuutta, keskittymisvaikeuksia, heikentynyttä muistia, virheellistä arvostelukykyä, masentuneisuutta, ärtyneisyyttä, tunteenpurkauksia, unihäiriöitä, heikentynyttä seksuaalista halukkuutta, vaikeuksia vaihtaa kahden tehtävän välillä ja hidastunutta ajattelua.

Laadullisen aivovaurion erottaminen migreenipäänsäryn, muualla kehossa esiintyvän kivun, lääkkeiden, masennuksen, taloudellisten menetysten, työpaikan aseman, yhteiskunnallisen aseman menettämisen, perheen aseman menettämisen ja mahdollisten meneillään olevien oikeudenkäyntien vaikutuksista voi olla valtava tehtävä.

Kognitiivisten neurologisten toimintahäiriöiden laajuutta ja vakavuutta voidaan mitata neuropsykologisten testien avulla. Neuropsykologit käyttävät testejään aivojen tiettyjen alueiden toimintahäiriöiden paikallistamiseen ja tunnistamiseen. Esimerkiksi otsalohkoilla on keskeinen rooli ajokyvyssä, mielialassa, persoonallisuudessa, arvostelukyvyssä, ihmissuhdekäyttäytymisessä, tarkkaavaisuudessa, ennakoinnissa ja sopimattoman käyttäytymisen estämisessä. Kykyä suunnitella oikein ja toteuttaa nämä suunnitelmat kutsutaan ”toimeenpaneviksi toiminnoiksi”.

Otsalohkovaurioihin liittyy usein otsalohkojen alapuolella sijaitsevien hajulohkojen vaurioita. Eloonjääneet saattavat huomata heikentyneen tai muuttuneen hajuaistin. Eräässä hiljattain tehdyssä tutkimuksessa (Varney 1993) osoitettiin, että 92 prosentilla aivovammasta selvinneistä, jotka kärsivät anosmiasta (hajuaistin menetyksestä), oli jatkuvia ongelmia työllistymisessä, vaikka heidän neuropsykologiset testinsä olivat suhteellisen normaaleja.

Aivovamman vaikutukset selviytyjään voivat olla yhtä suuret tai jopa suuremmat kuin vaikutukset perheeseen. Aivovammojen tiedetään aiheuttavan äärimmäistä stressiä perhe- ja ihmissuhteissa. Yleensä oireiden pitäisi ajan myötä lieventyä aivojen parantuessa, mutta ne voivat pahentua, koska selviytyjä ei kykene ottamaan apua vastaan tai sopeutumaan aivovammaan. Tästä ja muista syistä ei ole harvinaista, että psykologiset ongelmat nousevat pintaan ja pahenevat aivovamman jälkeen.

OIREIDEN TARKISTUSLUETTELO:

Oireet vaihtelevat suuresti ”aivovamman” jälkeen, ja niiden luonne riippuu suurelta osin siitä, missä kohtaa aivot ovat vammautuneet. Alla on luettelo mahdollisista fyysisistä ja kognitiivisista oireista, jotka voivat johtua tiettyjen aivoalueiden vaurioitumisesta:

ETURVALLISUUS: otsa

• Vartalon eri osien yksinkertaisten liikkeiden menetys (halvaus).
• Kyvyttömyys suunnitella monimutkaisten liikkeiden sekvenssiä, joita tarvitaan
  monivaiheisten tehtävien, kuten kahvin keittämisen, suorittamiseen (sekvensointi).
• Spontaaniuden menetys vuorovaikutuksessa muiden kanssa.
• Joustavuuden menetys ajattelussa (Jäykkä ajattelu).
• Yksittäisen ajatuksen pysyvyys (Jäykkyys).
• Kyvyttömyys keskittyä tehtävään (Tarkkaavaisuus).
• Mielialan vaihtelut (Emotionaalisesti labiili).
• Muutokset sosiaalisessa käyttäytymisessä.
• Muutokset persoonallisuudessa.
• Haitat ongelmanratkaisussa.
• Kyvyttömyys ilmaista kieltä (Brocan afasia).
• Haitat sarjamuotoisessa tehtävässä.

PÄIVÄLUUKKU: lähellä takaraivoa ja pään yläosaa

• Kyvyttömyys keskittyä useampaan kuin yhteen kohteeseen kerrallaan.
• Kyvyttömyys nimetä kohdetta (Anomia).
• Kyvyttömyys paikallistaa sanoja kirjoittamista varten (Agrafia).
• Lukemisen ongelmat (Alexia).
• Objektien piirtämisen vaikeus.
• Vasemman ja oikean erottamisen vaikeus.
• Matematiikan tekemisen vaikeus (Dyskalkulia).
• Tietoisuuden puute tietyistä ruumiinosista ja/tai
  ympäröivästä tilasta (apraxia), joka johtaa vaikeuksiin itsehoidossa.
• Kyvyttömyys keskittää visuaalista tarkkaavaisuutta.
• Silmien ja käsien koordinaatiovaikeudet.

OKKIPUOLISET LUOMET: takimmaisin, takaraivossa

• Näköhäiriöt (Näkökenttäpuutokset).
• Vaikeus paikantaa esineitä ympäristössä.
• Värien tunnistamisen vaikeus (Väriagnosia).
• Hallusinaatioiden tuottaminen.
• Visuaaliset harhat – esineiden epätarkka näkeminen.
• Sanasokeus – kyvyttömyys tunnistaa sanoja.
• Piirrettyjen esineiden tunnistamisen vaikeus.
• Kyvyttömyys tunnistaa esineen liikettä (Movement Agnosia).
• Vaikeus ymmärtää puhuttuja sanoja (Wernicken afasia).
• Häiriö valikoivassa huomiossa siihen, mitä näemme ja kuulemme.
• Vaikeus esineiden tunnistamisessa ja niiden sanallistamisessa.
• Lyhytkestoisen muistin heikkeneminen.
• Pitkäkestoisen muistin häiriöt.
• Lisääntynyt ja vähentynyt kiinnostus seksuaalista käyttäytymistä kohtaan.
• Kyvyttömyys luokitella esineitä (kategorisointi).
• Oikean aivolohkon vaurio voi aiheuttaa jatkuvaa puhumista.
• Lisääntynyt aggressiivinen käyttäytyminen.
• Korvan soiminen (Tinnitus).

AIVOJEN STEMMIKKO: syvällä aivoissa

• Vähentynyt elinvoimainen kapasiteetti hengityksessä, joka on tärkeää puheelle.
• Ruoan ja veden nieleminen (dysfagia).
• Organisaation/ympäristön hahmottamisen vaikeus.
• Tasapaino- ja liikkumisongelmat.
• Huimaus ja pahoinvointi (Vertigo).
• Nukkumisvaikeudet (Insomnia, uniapnea).

CEREBELLUM: kallonpohja

• Hienojen liikkeiden koordinaatiokyvyn menetys.
• Kävelykyvyn menetys.
• Kyvyttömyys kurottautua ja tarttua esineisiin.
• Värinät.
• Huimaus (Vertigo).
• Puheen hämärtyminen (Scanning Speech).