Minulla on päänsärkyä … tai sitten ei.
Olin ala-asteella, kun minulla alkoi olla päänsärkyä. Päänsärky tuntui sattuvan lähinnä silloin, kun luin, joten vanhempani veivät minut silmälääkärille.
Vanhempani ja veljeni käyttävät silmälaseja ja piilolinssejä, joten oletimme vain, että päänsärkyni johtuivat näköongelmista. Minulle määrättiin lukulasit. Silmälasit auttoivat jonkin aikaa, mutta yläasteella päänsärkyni alkoivat esiintyä yhä useammin.
Kaikki luulivat, että teeskentelin päänsärkyä, jotta voisin mennä kotiin ja jättää koulutehtävät tekemättä, mikä oli ärsyttävää. Aloin myös pelata jalkapalloa, kovaa urheilua, ja ajattelimme, että se saattoi olla syynä siihen, että päänsärkyni olivat ajoittain niin pahoja.
Jalkapallon ja allergioiden syyttäminen
Lukiossa jatkoin jalkapallon pelaamista. Pelasin usein joukkueita vastaan, joissa oli minua kaksi kertaa suurempia kavereita. Yhdessä yhdeksännen luokan kauden viimeisistä peleistä jouduin kilpailemaan kaveria vastaan, joka painoi noin 250 kiloa, minä vain 150 kiloa. Joten luonnollisesti, kun päänsärkyni jatkuivat, ajattelin jälleen kerran, että se johtui jalkapallossa tapahtuvasta päähän kohdistuvasta kontaktista.
Marraskuun 2009 lopulla päänsärkyni voimistuivat ja aloin oksentaa. Koska en tiennyt syytä, syytin siitä allergioita, ”poskionteloni ovat tulehtuneet”, ajattelin.
Sietämätön kipu
Ensimmäisenä aamuna joulukuun alussa olin koulussa, kun sain taas massiivisen päänsäryn. Soitin äidilleni, joka oli töissä, ja pyysin häntä tuomaan minulle aspiriinia. Pari tuntia myöhemmin jouduin soittamaan hänelle uudelleen ja sanomaan, etten enää kestä kipua ja että hänen piti hakea minut.
Seuraavana aamuna hän käski minun jäädä koulusta kotiin ja soittaa lääkärille. Oli perjantai, kerroin hänelle, että minulla oli koe, enkä halunnut joutua paikkaamaan sitä. Menin kouluun, mutta tuntia myöhemmin soitin hänelle, että hän tulisi hakemaan minut. Hän soitti heti lääkärille ja varasi ajan seuraavalle viikolle.
Päänsärkyni oli kuitenkin sietämätöntä, joten äitini soitti vakuutusyhtiömme ympärivuorokautiseen sairaanhoitajan vihjelinjaan kysyäkseen kysymyksiä. Seuraavana päivänä hän soitti lääkärille saadakseen lisää neuvoja.
Sunnuntaina minun oli mentävä kiireelliseen hoitoon. Kerroin lääkärille olevani kunnossa, paitsi että päätäni särki, pahasti. Hän määräsi lääkettä migreeniin. Se ei tehonnut.
Maanantaina 7.12. äitini soitti lääkärille ja sanoi haluavansa, että pääni CT-kuvaus tehdään heti. Menimme sinne samana päivänä, ja lääkäri soitti noin kolme tuntia myöhemmin ja kertoi tulokset.
Diagnoosi
Meille kerrottiin, että minulla oli aivokasvain, joka oli hieman golfpalloa suurempi aivorungon päällä. Seuraavana päivänä minut otettiin MD Andersonin syöpäkeskukseen Houstoniin.
MD Andersonin lääkärit diagnosoivat minulla pilosyyttisen astrosytooman ja sanoivat, että se oli hyvin vakava – mahdollinen kuolema, sokeutuminen, halvaantuminen ja/tai voisin jäädä kolmevuotiaan tai nelivuotiaan mielen kanssa.
14. joulukuuta 2009 neurokirurgi Nicholas Levine ja hänen henkilökuntansa pystyivät poistamaan yli 99 prosenttia kasvaimesta. Onneksi en tarvinnut kemoterapiaa tai sädehoitoa – kasvaimeni oli hyvänlaatuinen! Vietin kuitenkin useita kuukausia fysio- ja toimintaterapiassa.
Paluu tositoimiin
Tänään näen hieman kaksoiskuvia ja osa vasemmasta kyljestäni kihelmöi ja on puutunut. Pysyn koulussa kärryillä ja saan keskimääräistä parempia arvosanoja.
Olin vuoden tauolla jalkapallon pelaamisesta, mutta aloitin pelaamisen taas täysipainoisesti juniorivuotenani.
Aloitan tänä syksynä ylimmän kouluvuoteni ja odotan innolla, että pääsen johtajaksi jalkapallojoukkueeseeni, Sam Houston Broncosiin, joka pelaa Moss Bluffissa, La:ssa.
Pelaan jalkapalloa.