Ableismi

KanadaEdit

Ableismi Kanadassa viittaa joukkoon diskursseja, käyttäytymistä ja rakenteita, jotka ilmentävät ahdistuksen, pelon, vihamielisyyden ja antipatian tunteita vammaisia kohtaan Kanadassa.

Kanadassa esiintyneitä tai edelleen esiintyviä syrjinnän erityismuotoja ovat muun muassa kyvyttömyys päästä tärkeisiin tiloihin, kuten liikenneverkon infrastruktuuriin, rajoittavat maahanmuuttopolitiikat, tahdonvastainen sterilisaatio, jolla estetään vammaisia saamasta jälkeläisiä, esteet työllistymismahdollisuuksissa, palkat, jotka eivät riitä ylläpitämään minimaalista elintasoa, ja vammaisten sijoittaminen laitoksiin ala-arvoisissa olosuhteissa.

Kanadan hallituksen toteuttamia säästötoimia on myös ajoittain kutsuttu ableistisiksi, kuten rahoitusleikkauksia, jotka asettavat vammaiset ihmiset vaaraan asua väärinkäytöksissä.

Natsi-SaksaMuutos

Hitler allekirjoitti vuonna 1939 salaisen eutanasiaohjelma-asetuksen, Aktion T4:n, jolla sallittiin valittujen potilaiden, joilla oli diagnosoitu kroonisia hermosto- ja mielenterveydenhäiriöitä, tappaminen. Tämä ohjelma tappoi noin 70 000 vammaista ihmistä ennen kuin Hitler keskeytti sen virallisesti vuonna 1941 julkisen painostuksen vuoksi, ja sitä jatkettiin epävirallisesti julkisuuden ulottumattomissa tappaen yhteensä vähintään 200 000 ihmistä Hitlerin valtakauden loppuun mennessä vuonna 1945.

Iso-Britannia Muokkaa

Ison-Britannian äänioikeusliikkeen juliste, jossa hyökättiin sitä vastaan, että naiset asetettiin ”hullujen” ja vankien rinnalle, kun he eivät voineet äänestää. Ableistiset ja eugenistiset ajatukset esiintyivät usein äänioikeusretoriikassa.

Yhdistyneessä kuningaskunnassa vammaissyrjinnästä tuli lainvastaista vuoden 1995 Disability Discrimination Act -lain ja vuoden 2005 Disability Discrimination Act -lain seurauksena. Nämä korvattiin myöhemmin aineellisen oikeuden säilyttäen vuoden 2010 tasa-arvolailla (Equality Act 2010). Vuoden 2010 yhdenvertaisuuslaki kokosi yhteen suojaa useita syrjinnän osa-alueita vastaan (vammaisuus, rotu, uskonto ja vakaumus, sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen, sukupuoli-identiteetti, ikä ja raskaus – niin sanotut ”suojatut ominaisuudet”).

EY2010:n nojalla on olemassa kieltoja, jotka kohdistuvat useisiin syrjinnän muotoihin: välitön syrjintä (s.13(1) Tasa-arvolaki 2010), välillinen syrjintä (s.6 ja s.19 Tasa-arvolaki 2010), häirintä (s.26 Tasa-arvolaki 2010), uhriksi joutuminen (s.27(2) Tasa-arvolaki 2010), vammaisuuteen perustuva syrjintä (s.15(1) Tasa-arvolaki 2010) ja kohtuullisten mukautusten tekemättä jättäminen (s.20). Equality Act 2010).

Tasa-arvolain (Equality Act 2010) 2 osan 1 luvun 6 §:ssä todetaan seuraavaa:

”Henkilöllä P on vamma, jos

(a) P:llä on fyysinen tai psyykkinen vajaatoiminta ja

(b) vajaatoiminnalla on olennainen ja pitkäaikainen haittaava vaikutus P:n kykyyn suorittaa tavanomaisia päivittäisiä toimintoja.”

(Huomaa, että kuten minkä tahansa englannin kielen kohdalla, vuoden 2010 tasa-arvolain tulkinnan kannalta ja oikeudenmukaisuuden kannalta sekä foneettisesti että muutoin johdetut vivahteet, jotka ilmeisesti ilmenevät nimikkeistöstä ja numeroinnista, jotka ilmenevät ilmaisusta ”2 osan 1 luvun 6 §” sekä lyhenteestä ”P”, joka korvaa sanan ”persoona” tässä asiakirjassa, ovat merkityksettömiä.)

YhdysvallatEdit

Ennen 1800-lukua vammaisuuden näkökulma oli usein uskonnollinen. Vammaisia henkilöitä pidettiin pahoina tai paholaisen riivaamina. Monien vähemmistöryhmien tavoin vammaiset amerikkalaiset erotettiin usein toisistaan ja heiltä evättiin tietyt oikeudet suurimman osan Amerikan historiasta. 1800-luvulla siirryttiin uskonnollisesta näkemyksestä tieteellisempään näkemykseen, mikä sai aikaan sen, että yhä useampia vammaisia tutkittiin. Julkinen leimautuminen alkoi muuttua toisen maailmansodan jälkeen, kun monet amerikkalaiset palasivat kotiin vammaisina ja fyysisesti vammautuneina. Amerikan kansalaisoikeusliikkeen jälkeen 1960-luvulla maailmalla alkoi vammaisten oikeuksien liike. Liikkeen tarkoituksena oli antaa kaikille vammaisille henkilöille yhtäläiset oikeudet ja mahdollisuudet. 1970-luvulle asti ableismi oli Yhdysvalloissa usein kodifioitu lakiin. Esimerkiksi monilla lainkäyttöalueilla niin sanotut ”rumuuslait” kielsivät ihmisiä esiintymästä julkisesti, jos heillä oli sairauksia tai epämuodostumia, joita pidettiin rumentavina. Merkittävä yhdysvaltalainen eugeniikkatutkija Victoria Woodhull kirjoitti, että epilepsian kaltaisia vammoja sairastavat olisi tarvittaessa estettävä lisääntymästä vangitsemalla heidät.

Rehabilitation Act of 1973Edit

Kuntoutuslain 504 pykälässä ja muissa vuoden 1973 kuntoutuslain pykälissä säädettiin tiettyjä siviilioikeudellisia rangaistuksia siitä, että julkisia paikkoja ei ole saatettu ADA:n esteettömyysohjeiden (ADAAG) mukaisiksi. Näillä laeilla kielletään vammaisten suora syrjintä hallitusohjelmissa, työelämässä, julkisissa liikennevälineissä ja julkisissa majoituspaikoissa, kuten kaupoissa ja ravintoloissa.

Voting Accessibility for the Elderly and Handicapped Act of 1984Edit

The Voting Accessibility for the Elderly and Handicapped Act hyväksyttiin edistämään perusoikeutta äänestää parantamalla vammaisten ja iäkkäiden henkilöiden pääsyä liittovaltion vaaleissa käytettäviin rekisteröintitiloihin ja äänestyspaikkoihin edellyttämällä liittovaltion vaaleissa käytettävien äänestyspaikkojen esteettömyyttä ja saatavilla olevia rekisteröinti- ja äänestystarvikkeita, kuten suurikokoiset ohjeet

Fair Housing Amendments Act of 1988Edit

Vuoden 1988 liittovaltion Fair Housing Amendments Act -laki kieltää asuntosyrjinnän henkisen tai fyysisen vamman perusteella ja edellyttää, että hiljattain rakennettujen kerrostaloasuntojen on täytettävä tietyt esteettömyysohjeet, ja samalla edellyttää, että vuokranantajien on sallittava vammaisille henkilöille olemassa olevien asuntojen esteettömät muutokset. Laki suojelee myös kehitysvammaisia henkilöitä kieltämällä syrjinnän asumisessa ja sallimalla mielenterveysongelmista tai muista vammoista kärsivien henkilöiden asua haluamassaan paikassa.

Americans with Disabilities Act of 1990Tiedoksianto

Amerikkalaisten vammaislaki vuodelta 1990 (Americans with Disabilities Act of 1990, ADA) hyväksyttiin 26. heinäkuuta 1990 George H. H. W. Bushin hallinnon aikana, ja sitä muutettiin 1. tammikuuta 2009. Laki antoi vammaisille henkilöille kansalaisoikeussuojan.

Individuals with Disabilities Education Act Muokkaa

Vammaisten henkilöiden koulutusta koskeva laki (Individuals with Disabilities Education Act, IDEA) on neliosainen (A-D) yhdysvaltalainen laki, jolla varmistetaan, että vammaiset oppilaat saavat yksilöllisiä tarpeitaan vastaavaa maksutonta julkista opetusta (Free Appropriate Public Education, FAPE). IDEA tunnettiin aiemmin nimellä Education for All Handicapped Children Act (EHA) vuosina 1975-1990. Vuonna 1990 Yhdysvaltain kongressi hyväksyi EHA:n uudelleen ja muutti sen nimen IDEA:ksi (Public Law No. 94-142). Yleisesti ottaen IDEA:n tavoitteena on tarjota vammaisille lapsille samat mahdollisuudet koulutukseen kuin niille oppilaille, joilla ei ole vammaa.

Venäjän federaatioEdit

Toukokuussa 2012 ratifioitiin YK:n yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista. Asiakirjassa vahvistetaan, että vammaisuuteen perustuvaa syrjintää ei saa sallia, myös työelämässä. Lisäksi muutokset luovat oikeusperustan vammaisten henkilöiden oikeuksien suojelumahdollisuuksien merkittävälle laajentamiselle, myös hallinnollisessa menettelyssä ja tuomioistuimessa. Laissa määriteltiin erityisvelvoitteet, jotka kaikkien tilojen omistajien ja palveluntarjoajien on täytettävä luodakseen vammaisille samanlaiset olosuhteet kuin muillekin.