Taustaa: Aspiriinihoito on suurelta osin korvattu reseptilääkkeillä annettavalla ei-steroidisella tulehduskipulääkehoidolla (NSAID) nivelreuman hoidossa, osittain siksi, että markkinoille tuloa edeltävissä tutkimuksissa on saatu viitteitä siitä, että NSAID-lääkkeillä on vähemmän toksisia vaikutuksia kuin aspiriinilla. Tässä tutkimuksessa arvioidaan näitä toksisia vaikutuksia markkinoille tulon jälkeen nivelreumapotilaiden populaatiossa.
Menetelmät: Tutkimme 1521 peräkkäistä aspiriinikuuria ja 4860 tulehduskipulääkekuuria nivelreumapotilailla kahdeksasta niveltulehdusta, reumaa ja ikääntymistä käsittelevästä lääketieteellisestä tietojärjestelmästä (Arthritis, Rheumatism, and Aging Medical Information System Post-marketing Surveillance Centers). Myrkyllisyysindeksipisteet muodostettiin oireiden, laboratoriopoikkeavuuksien ja sairaalahoitojaksojen perusteella, ja ne painotettiin vaihtelevan vakavuuden ja haittavaikutuksen vakavuuden mukaan.
Tulokset: Toksisuusindeksi oli vain 1,37 (SE = 0,10) aspiriinille ja 1,87-2,90 valituille ei-salisylaattisille tulehduskipulääkkeille. Nämä erot olivat johdonmukaisia eri keskuksissa, ja ne säilyivät sen jälkeen, kun potilaiden erilaiset ominaisuudet oli tilastollisesti korjattu. Eri aspiriinivalmisteiden toksisuus oli erilaista: tavallisen aspiriinin pistemäärä oli 1,36 (SE = 0,23), puskuroidun aspiriinin 1,10 (0,20) ja enteropäällysteisten aspiriinivalmisteiden 0,92 (0,14). Tärkeintä oli, että annosvaikutukset olivat voimakkaita: 651-2600 mg:n päivittäisellä annoksella tulos oli 0,73 (0,09), 2601-3900 mg:n annoksella 1,08 (0,17) ja yli 3900 mg:n annoksella 1,91 (0,38). Keskimääräinen aspiriiniannos oli vain 2665 mg/vrk, noin kahdeksan ”tablettia”, verrattuna 3600-4800 mg/vrk:n annokseen, jota käytettiin tarkastelluissa 16 keskeisessä markkinoille saattamista edeltävässä tutkimuksessa. Keskimääräiset NSAID-annokset olivat toisaalta pienempiä markkinoille saattamista edeltävissä tutkimuksissa (esim. naprokseeni 500 mg/d vs. 773 mg/d Arthritis, Rheumatism, and Aging Medical Systemin kliinisissä käytännöissä).
Päätelmät: Aspiriinihoidolla on käytännössä yleisesti käytetyillä annoksilla erinomainen turvallisuusprofiili nivelreumassa, ja se on edullisin tulehduskipulääke. Turvallisuusetu selittyy ensisijaisesti annosvaikutuksella ja toissijaisesti mahdollisilla formulaatioiden välisillä eroilla. Nivelreuman uudemmissa hoitostrategioissa korostetaan tulehduskipulääkkeiden käyttöä oireenmukaiseen hoitoon ja tautia muuttavien reumalääkkeiden käyttöä tulehduskipulääkkeinä. Näin ollen alkuperäistä suositusta aspiriinin ”anti-inflammatorisista” annoksista on nykyään vaikeampi perustella. Aspiriinihoitoa on syytä harkita uudelleen liitännäishoitona nivelreuman hoidossa.