A Layman’s Understanding of Damascus Steel
Käsitteellä ”Damaskusteräs” voidaan viitata kahteen erityyppiseen rautapitoiseen (rautaa sisältävään) materiaaliin, joille on ominaista raudan ja teräksen kontrolloidusta sekoituksesta ja fysikaalisesta manipuloinnista syntyvä vesimäinen kuvio. Länsieurooppalaiset tutustuivat tähän materiaaliin ensimmäisen kerran noin 3.-4. vuosisadalla Damaskoksen historiallisesta kauppakeskuksesta, joka sijaitsee nykyisessä Syyriassa. Vaikka Damaskoksessa on esimerkkejä tämän materiaalin valmistuksesta, sen tekniset ja fyysiset juuret ovat Intiasta ja Lähi-idästä. Damaskusterästä ei pidä sekoittaa damassiiniin, joka on prosessi, jossa lehtien kultaa upotetaan teräksen pintaan koristetarkoituksessa.
Valettu damaskusteräs, joka tunnetaan nimellä wootz, oli suosittua idässä. Se valmistetaan sulattamalla rauta- ja teräskappaleita puuhiilen kanssa pelkistävässä ilmakehässä (jossa ei ole happea). Prosessin aikana metallit imevät hiiltä puuhiilestä ja syntyvä seos jäähdytetään hyvin hitaasti. Näin syntyy materiaali, jolla on näkyvä kiderakenne ja jossa karbidipitoisuudet vaihtelevat. Materiaalin takominen haluttuun muotoon (kuten miekan teräksi) muuttaa kiderakennetta tuttuun aaltoilevaan tai juoksevaan kuvioon, josta damaskusteräs tunnetaan. Tämä tekniikka on erittäin työläs ja vaatii suurta ammattitaitoa, jotta tarvittavat lämpötilat voidaan pitää vakiona koko prosessin ajan. Tuloksena syntyvän materiaalin määrä on riittävän huomattava suuremman mittakaavan tuotantotalolle, mutta se olisi epäkäytännöllinen pienemmille yksilöllisesti valmistetuille kappaleille.
Fabrikoitu Damaskos-teräs, joka tunnetaan nimellä mallihitsattu teräs, oli suositumpi lännessä, ja sillä tuotettiin olennaisesti samaa tuotetta kuin wootzilla vähemmällä työllä ja pienemmällä tuotolla. Kahden tai useamman lineaarisen rauta- ja teräselementin kerrostaminen ja niiden yhteen hitsaaminen takomalla tuotti mallihitsattua terästä. Taontahitsaus edellyttää kahden metallikappaleen pinoamista päällekkäin ja näiden kahden kappaleen vasaroimista yhteen kokonaisuuden ollessa korkeassa lämpötilassa. Yksittäisten metallien pinnat ovat lähes sulassa tilassa, kun taas metallin ydin on vielä kiinteä. Kun pinnat pakotetaan yhteen tässä lämpötilassa (ja liitos suljetaan hapelta vuon avulla), tuloksena on hitsausliitos, joka käytännössä pakottaa kaksi metallia yhdeksi. Venyttämällä komposiittimateriaalin pituutta ja takomalla hitsaamalla se takaisin itseensä saadaan aikaan useita kerroksia, joita voidaan manipuloida tuottamaan sama vesitetty kuvio kuin wootzissa.
Kauniiden esteettisten ulkonäön lisäksi sekä wootzissa että kuvioidussa hitsatussa teräksessä saatiin aikaan metallia, joka oli kovempaa ja taipuisampaa kuin perinteinen takorauta. Nämä ominaisuudet olivat ratkaisevia pitkän teräaseen, kuten miekan, valmistuksessa. Vaikka wootz-teräksen käyttö yhdistetään ensisijaisesti Intiaan ja Lähi-itään, norjalaiset sepät valmistivat mestarillisesti kuviohitsattuja teriä jo 6. vuosisadalla jKr., vuosisatoja ennen kuin Japanin Kamakura-kaudella (noin 1185-1333) kehitettiin kuuluisa kuviohitsattu katana. Damaskusteräs on kuitenkin kuuluisasta kestävyydestään ja laadustaan huolimatta suhteellisen heterogeeninen (epätasaisesti sekoittunut) materiaali verrattuna nykyaikaisiin, 1800-luvun Bessemer-prosessilla valmistettuihin runsashiilisiin teräksiin. Se oli aikakauteensa nähden upea materiaali, jonka valmistaminen oli kallista ja kallista ja jonka avulla sepät pystyivät valmistamaan laadukkaita pitkäteräisiä aseita.
Parker Brown on asesepän oppisopimuskoulutuksen saanut aseseppä ja Crescent Moon Armouryn omistaja.