Matkustimme Phuketiin, Thaimaahan, kun vauva oli 7 kuukauden ikäinen, ja valitettavasti tuolla reissulla onnistuin saamaan ruokamyrkytyksen ateriasta tai vedestä, jota söimme tai joimme jossain. Rajauduin kahteen paikkaan, joissa söin, mutta kuten usein käy, oli vaikea sanoa varmasti, mistä myrkytys tarkalleen ottaen tuli. Ruokamyrkytyksen saaminen 7 kuukauden ikäistä vauvaa hoitaessani aiheutti kolme päähaastetta imetyksen kannalta: kaksi niistä meni nopeasti ohi, ja toisella oli näennäisesti hieman pidempiaikaisia seurauksia.
Haaste nro 1:
Ensimmäinen haaste oli selvittää, voinko siirtää infektion vauvalle rintamaidon kautta. Joidenkin asiaan perehtyneiden mielestä tämä saattaa kuulostaa hullulta, mutta minun kohdallani tiesin, että niin monet muutkin äidin nauttimat virukset ja aineet (lääkkeet, alkoholi jne.) voivat kulkeutua rintamaidon kautta, joten halusin olla varma, etten välittäisi mitään haitallista infektiota vauvalle. Ruokamyrkytyksen osalta ainoa asia, joka on pahempaa kuin omat kauheat oireet, on se, että joutuu näkemään vauvansa kärsivän näistä kauheista oireista. On käynyt ilmi, että ruokamyrkytyksen jälkeinen imetys on useimmissa tapauksissa kunnossa. Löysin tämän kellymom-sivuston artikkelin imettämisestä sairaana hyödylliseksi. Hyödyllistä lisätietoa CDC:ltä imettämisestä elintarvikkeiden ja veden välityksellä tarttuvien sairauksien, kuten matkaripulin, yhteydessä.
Mitä asiantuntijat sanovat:
Imettävää äitiä, jolla on ripuli, jonka uskotaan johtuvan ruoka- tai vesiripulista, tulisi rohkaista lisäämään imetystiheyttä ja samalla lisäämään merkittävästi omaa nesteen saantiaan… Matkailijoiden ripulia aiheuttavat organismit eivät kulkeudu rintamaidon läpi. Imettävien äitien ja heidän lastensa käyttämät oraaliset rehydraatiosuolat sopivat täysin yhteen imetyksen kanssa. Imettävien äitien on tarkistettava huolellisesti reseptivapaiden ripulilääkkeiden pakkausmerkinnät välttääkseen vismuttisubsalisylaattiyhdisteiden käyttöä, sillä ne voivat johtaa salisylaatin siirtymiseen lapseen äidinmaidon välityksellä… Useimmat asiantuntijat pitävät lyhytaikaista atsitromysiinin käyttöä imetyksen kanssa yhteensopivana.
Centers for Disease Control and Prevention
Sikäli kuin oireet rajoittuvat ruoansulatuskanavaan (oksentelu, ripuli, vatsakrampit), imetyksen tulisi jatkua keskeytyksettä, koska vauvalle ei ole vaaraa.
Kellymom.com
Haaste nro 2:
Toisena haasteena oli selvitä niistä 2-3 päivästä, jolloin tunsin itseni hyvin sairaaksi – ensimmäiset 24 tuntia olivat pahimmat. Menemättä tässä liikaa epätoivottuun tietoon, pystyin hädin tuskin käymään vessassa, en poistunut hotellihuoneesta ainakaan 36 tuntiin, en pystynyt juomaan juurikaan ja pystyin syömään vain kuivia, tavallisia keksejä.
On sanomattakin selvää, että itkevän, kakkaavan ja nälkäisen vauvan hoitaminen ei ollut helppoa. Minulla oli tuskin energiaa nostaa vesilasia, saati sitten nostaa vauvaa imettääkseni häntä, ja oli niin vaikea olla kärsivällinen, kun hän itki. Ei ole hauskaa yrittää huolehtia vauvasta, kun pystyy hädin tuskin huolehtimaan edes itsestään, mutta teimme niin, koska vaihtoehtoa ei ollut! Luulen kuitenkin, että hän vaistosi, että jokin oli vialla, ja rauhoittui meille.
Haaste nro 3:
3. Kolmas haaste oli vaikutukset imetysmääräämme, josta olin tietoinen vasta jälkeenpäin. Normaalisti hänen täyteläisin imetyksensä oli heti aamulla, kun heräsimme, ja sitten jokainen syöttö myöhemmin päivällä oli hieman pienempi kuin. Ensimmäisenä aamuna sen jälkeen, kun olin valvonut koko yön ruokamyrkytysoireiden takia, huomasin, että rintani eivät olleet yhtä täynnä kuin normaalisti siihen aikaan aamulla, kun en ollut syöttänyt häntä noin 9 tuntiin.
Pystyin hädin tuskin nostamaan vauvaa ja päätin olla imettämättä häntä sinä aamuna, joten pyysin kumppaniani syöttämään hänelle kiinteän ruoan aamiaisen tavallista aikaisemmin. Tiesin, että olin menettänyt paljon nesteitä ripulin ja hikoilun kautta, enkä pystynyt pitämään yllä tavanomaista veden saantia. Ja tiesin, että nestehukka voi vaikuttaa haitallisesti imetykseen.
Ajattelin, että seuraavaan päivään mennessä olisin paremmin nesteytynyt ja maidon saanti palautuisi normaaliksi. Vaikka olin juonut hieman suun kautta otettavia rehydraatiosuoloja veteen, en valitettavasti ollut pystynyt nauttimaan niin paljon nesteitä tuona ensimmäisenä päivänä kuin olin toivonut ja olin edelleen hyvin kuivunut.
Kakkospäivänä ruokamyrkytyksen jälkeen heräsin taas siihen, että rintani eivät olleet niin täynnä kuin yleensä heti aamusta. Tällä kertaa olin tarpeeksi vahva pitämään vauvaa sylissä ja ruokin häntä, mutta tiesin, että se ei riittäisi täyttämään häntä, joten annoin hänelle heti sen jälkeen kiinteitä ruokia (kun normaalisti odottelimme tunnin tai kaksi ”kiinteän ruoan aamiaiseen”).
Sama tapahtui kolmantena aamuna. Ja neljäntenä aamuna aloin jo miettiä, olimmeko siirtyneet ”uuteen normaaliin” siten, että elimistöni tuotti nyt normaalisti vähemmän aamulla, eikä niinkään siksi, että olin sairas.
Toipumisen jälkeen…
Epäonnekseni ”normaali” maidontuotantoni ja täysipainoinen olo rinnoissani eivät koskaan palanneet takaisin tuon ruokamyrkytyskohtauksen jälkeen, ei edes kahta kuukautta myöhemmin, kun kirjoitan tätä.
Nyt, jos vauva olisi ollut vielä alle 6 kk vanha ja yksinomaan imettäisi, tämä koko skenaario olisi ollut paljon haastavampi ja stressaavampi, mutta meillä oli onnea ajoituksen suhteen, koska hän oli jo tottunut syömään kiinteää ruokaa ja oli syönyt sitä reilun kuukauden ajan. Sen vuoksi oli helppo lisätä kiinteitä ruokia, jotta voitiin kompensoida vähentynyttä äidinmaidon määrää. Jos emme olisi voineet lisätä kiinteitä ruokia, olisimme joutuneet kamppailemaan enemmän, koska hän olisi ollut nälkäinen ja itkenyt enemmän. Siinä tilanteessa olisi ollut hyvä, jos olisi voinut käyttää jääkaapissa tai pakastimessa säilytettyä aiemmin ilmaistua maitoa, mutta matkoilla ei välttämättä ole käytettävissä pumppua, jääkaappia tai pakastinta tai tiloja steriloida kaikkia maidon ilmaisemiseen tarvittavia välineitä.
Lääketieteellinen neuvo tässä skenaariossa on lisätä imetyskertojen tiheyttä ja lisätä nesteiden saantia. Koska olen kuitenkin ollut tilanteessa, jossa olen ollut hyvin sairas enkä pysty edes nostamaan tai juuri ja juuri pitelemään lastani, en ole varma, että tämä toimii kaikissa tilanteissa. Jos vauvasi ei ole vielä saanut kiinteitä ruokia ja/tai ei ole tottunut juomaan maitoa tai äidinmaidonkorviketta pullosta, ruokamyrkytys voi mahdollisesti olla huolenaihe matkoillasi, jolloin sinun on harkittava, miten varmistaisit, että vauva saa riittävästi ravintoa.
6 käytännön vinkkiä imetykseen, kun sinulla on ruokamyrkytys…
- pyri välttämään tai minimoimaan sellaisten ruokien nauttiminen, joiden tiedetään lisäävän ruokamyrkytyksen saamisen mahdollisuutta (esimerkiksi äyriäiset, raa’at ruoat, kuten salaatit, pastöroimattomat maitotuotteet, jääkuutiot, liha, jota ei ole kypsennetty perusteellisesti), ja syömään paikoissa, jotka näyttävät ruuhkaisilta ja/tai jotka ovat monien muidenkin arvostelemia;
- kuljeta mukanasi suun kautta otettavia uudelleenhydratointisuoloja matkustaessasi auttaaksesi sinua nopeampaan nesteytykseen;
- kuljeta mukanasi varasto loperamidia (Imodium) ripulilääkkeitä, joita pidetään yhteensopivina ja turvallisina imetyksen kanssa;
- pese kätesi usein – vessassa käymisen jälkeen ja ennen vauvan koskettamista – minimoidaksesi riskin mahdollisten bakteerien kulkeutumisesta;
- pyri nauttimaan mahdollisimman paljon vettä, vaikka sinua ei huvittaisikaan ja olosi olisikin hankala niellä alas:
- jos tunnet, että maidontuotantosi on vähentynyt, kuten minun kohdallani tapahtui, lisää syöttöjen tiheyttä, jotta kehosi saa viestin jatkaa maidontuotantoa vauvalle (elimistön rintamaidon tuotannon tarjonta- ja kysyntämekanismien mukaisesti).
Toivotellaan turvallisia ja terveitä matkoja ilman ruoka- tai vesivälitteisiä sairauksia!