Bostonin Old North Churchin pappina Cotton Mather oli suosittu äänitorvi puritaanisessa Uudessa Englannissa. Hänen osallistumisensa 1680-luvun noitaoikeudenkäynteihin toisi hänelle vielä lisää kuuluisuutta.
Uuden Englannin elämä näytti pursuavan mahdollisuuksia.
Kansalaisten elinajanodotteesta tuli pidempi kuin Vanhassa Englannissa ja paljon pidempi kuin Etelä-Englannin siirtokunnissa. Lapsia syntyi lähes kaksinkertainen määrä Marylandiin ja Virginiaan verrattuna. Usein sanotaan, että Uudessa Englannissa keksittiin isovanhemmat, sillä täällä ihmiset suuressa määrässä kasvoivat ensimmäistä kertaa tarpeeksi vanhaksi nähdäkseen lastensa synnyttävän lapsia.
Lukutaito oli myös korkealla tasolla. Massachusettsin laki edellytti verovaroin tuettua koulua jokaiseen yhteisöön, jossa oli vähintään 50 perhettä. Puritaanit halusivat tietenkin, että heidän lapsensa osasivat lukea Raamattua.
Massachusetts Bay Colony oli miesten maailma. Naiset eivät osallistuneet kaupungin kokouksiin, ja heidät suljettiin kirkon päätöksenteon ulkopuolelle. Puritaanipapit edistivät kirjoituksissaan ja saarnoissaan miesten ylivaltaa. He saarnasivat, että sielussa oli kaksi osaa, kuolematon miespuolinen puoli ja kuolevainen naispuolinen puoli.
Puritanien laki oli äärimmäisen tiukka; miehiä ja naisia rangaistiin ankarasti erilaisista rikoksista. Jopa lapsi voitiin tuomita kuolemaan vanhempiensa kiroamisesta.
Es uskottiin, että naisilla, jotka odottivat mieslasta, oli ruusuinen ihonväri ja että naislasta odottavat naiset olivat kalpeita. Massachusetts Bayn väestönlaskentaraporteista löytyviä naisten nimiä ovat muun muassa Patience (Kärsivällisyys), Silence (Hiljaisuus), Fear (Pelko), Prudence (Varovaisuus), Comfort (Lohdutus), Hopestill (Toivo) ja Be Fruitful (Ole hedelmällinen). Tämä luettelo kuvastaa melko selvästi puritaanien näkemyksiä naisista.
Kirkossa käyminen oli pakollista. Niille, jotka jäivät säännöllisesti pois kirkosta, määrättiin sakko. Saarnasta tuli keino käsitellä kaupungin ongelmia tai huolenaiheita. Kirkkoa partioi joskus mies, jolla oli kädessään pitkä sauva. Toisessa päässä oli kokoelma höyheniä, jotka kutittivat nukahtaneiden vanhusten leukoja. Toisessa päässä oli kova puinen nuppi, jolla varoitettiin lapsia, jotka kikattavat tai nukkuvat. Kirkko oli todellakin vakava asia.
Puritanit uskoivat tekevänsä Jumalan työtä. Siksi kompromisseille ei ollut juurikaan tilaa. Kovia rangaistuksia langetettiin niille, joiden katsottiin eksyvän Jumalan työstä. Oli tapauksia, joissa eri uskontokuntiin kuuluvia henkilöitä hirtettiin Boston Commonissa.
Kirjailija Nathaniel Hawthornen samannimisessä kirjassaan tunnetuksi tekemä tulipunainen kirjain oli todellinen rangaistusmuoto puritaanisessa yhteiskunnassa.
Rikoksentekijät saattoivat hyvällä tuurilla joutua pitämään päässään tulipunaista A-kirjainta. Ainakin kaksi tunnettua aviorikkojaa teloitettiin Massachusettsin lahden siirtokunnassa. Julkiset ruoskimiset olivat arkipäivää. Stockalla nöyryytetty syyllinen pakotettiin istumaan julkisella paikalla, kun sivustakatsojat sylkivät tai nauroivat hänelle.
Puritanit eivät tunteneet katumusta rangaistuksen antamisesta. He uskoivat Vanhan testamentin menetelmiin. Varmasti Jumalan oikaisu olisi yksilölle paljon pahempi kuin mikään maallinen rangaistus.
Vastoin myyttiä puritaanit pitivät kyllä hauskaa. Oli juhlia ja festivaaleja. Ihmiset lauloivat ja kertoivat tarinoita. Lapset saivat leikkiä pelejä vanhempiensa luvalla. Viinin ja oluen juominen oli yleistä. Kaikki puritaanit eivät pukeutuneet mustiin, kuten monet uskovat. Perussääntönä oli noudattaa Jumalan lakia. Ne, jotka niin tekivät, elivät rauhassa Raamatun kansainyhteisössä.