Olemme puhuneet paljon nuorten aikuisten kaunokirjallisuudesta täällä Writer’s Editissä.
Olemme käsitelleet sitä, miten hallita konflikteja ja mitä virheitä kannattaa välttää, kun kirjoittaa nuorille aikuisille; olemme koonneet lopullisen oppaan kyseiseen kategoriaan ja jakaneet viisi tärkeintä vinkkiämme nuortenkertojien kaunokirjallisuuden kirjoittamiseen.
Puhumattakaan siitä, että oma perustava päätoimittajamme Helen Scheuerer on bestselleriä myynyt YA-fantasiakirjailija!
Emmekä kuitenkaan ole koskaan perehtyneet siihen, mikä oikeasti erottaa ”nuortenkirjallisuuden” ”aikuistenkirjallisuudesta”.
Tänä päivänä voisi antaa anteeksi, jos ajattelisi, että ”nuoret aikuiset” ja ”aikuiset” ovat vain tarroja, joita kustantajat käyttävät kirjoihin markkinoidakseen ja myydäkseen niitä helpommin. Ja jossain määrin olisit oikeassa.
Nuorten ja aikuisten kaunokirjallisuuden välinen jako on kuitenkin olemassa syystä. Sen tarkoituksena on määritellä kohdeyleisö – lukijat, joille kirjailija on ensisijaisesti kirjoittanut kirjan.
Tämä ei tarkoita sitä, etteikö näiden kahden kategorian välillä olisi yhtymäkohtia.
Nuoret aikuiset voivat toki edelleen lukea aikuisten kaunokirjallisuutta, ja aikuiset voivat (ja lukevatkin!) lukea nuortenkirjallisuutta.
Mutta kategoriat – ja niiden väliset eroavaisuudet – nousevat esiin, kun pohditaan sitä, kenelle teos on tarkoitettu, eikä sitä, kuka kirjaa todellisuudessa lukee.
Tänään siis kysymme: mitkä ovat ne keskeiset erot nuortenkirjallisuuden ja aikuisten kirjallisuuden välillä?
Sukellutaanpa asiaan!
Päähenkilön/päähenkilöiden ikä
Epäilemättä tärkein ero nuorten- ja aikuistenkirjallisuuden välillä on päähenkilöiden ikä.
Jotta kirja kuuluisi tiukasti ”nuorten aikuisten” kategoriaan, siinä on oltava vähintään yksi teini-ikäinen päähenkilö, joka on yleensä iältään teini-ikäinen eli 15-19-vuotias. (Päähenkilöt, jotka sijoittuvat teini-iän alapäähän, ovat yleensä yleisempiä keskiluokkaisessa kaunokirjallisuudessa – joka on kokonaan eri kategoria.)
Aikuisten kaunokirjallisuudessa voi sen sijaan olla päähenkilöitä minkä ikäisinä tahansa, mutta yleensä suositaan 20-vuotiaita ja sitä vanhempia päähenkilöitä.
Katsotaanpa kahta esimerkkiä trilleri-genrestä: Paula Hawkinsin erittäin suosittua aikuisten trilleriä The Girl on the Train ja australialaista YA-trilleriä Small Spaces, jonka on kirjoittanut Sarah Epstein.
Nämä kaksi kirjaa voidaan nähdä aihepiiriltään varsin samankaltaisina: molemmat sisältävät trillerigenren keskeisiä piirteitä, ja molemmissa on naispäähenkilö, joka on potentiaalisesti epäluotettava kertoja.
Kirjat erottuvat kuitenkin selvästi eri kategorioihin päähenkilöidensä iän perusteella. Small Spacesin keskiössä on 17-vuotias tyttö, ja The Girl on the Trainin päähenkilö on nimestään huolimatta täysi-ikäinen nainen (32-vuotias).
Mutta näissä ja kaikissa muissakin kirjoissa, jotka on luokiteltu joko nuorten- tai aikuistenkirjallisuudeksi, kategoriaa ei määrittele pelkästään päähenkilöiden ikä. Kyse on myös näiden hahmojen huolenaiheista ja prioriteeteista sekä tavasta, jolla heidän tarinansa kerrotaan.
Tässä kohtaa kaksi seuraavaa keskeistä eroavaisuuttamme.
Ohjausääni
Toinen keskeinen ero nuorten- ja aikuisten kaunokirjallisuuden välillä löytyy äänestä.
Pitäen mielessä, että nuortenkirjallisuus on lähes aina aikuisten kirjoittamaa, hyvin kirjoitetuissa nuortenkirjallisissa tarinoissa on kuitenkin autenttinen ääni, joka soi aidosti nuoren aikuisen kokemuksen mukaan.
Tämä ääni ilmenee muutamalla tavalla: ensisijaisesti päähenkilön/päähenkilöiden huolenaiheiden, motiivien ja sisäisten ajatusten kautta sekä sen tyylin kautta, jolla tarina on kirjoitettu tai kerrottu.
Teini-ikäisellä on erilaiset prioriteetit, huolet ja ajatukset kuin aikuisella, ja tämä tulee esiin YA-kirjallisuudessa.
Tämä selittää osaltaan tiettyjen trooppien (esim. rakkauskolmioiden) ja tiettyjen teemojen (esim. itsensä löytäminen ja ystävyys) yleisyyttä YA-kirjallisuudessa. Nämä kaikki ovat tyypillisiä nuorten aikuisten kokemuksia, asioita, joihin teini-ikäisillä on tapana keskittyä enemmän kuin aikuisilla. YA- ja aikuiskirjallisuus tutkivat erilaisia huolenaiheita, joista kumpikaan ei ole toista tärkeämpi tai vähemmän tärkeä.
Kirjan tyyli, joka kulkee käsi kädessä sen äänen kanssa, vaikuttaa myös jonkin verran sen luokitteluun.
Esimerkiksi nuortenkirjallisuudessa suositaan välittömyyttä ja hetkessä tapahtuvaa tarinankerrontaa, joka esitetään usein tiiviissä kolmannen persoonan/ensimmäisen persoonan näkökulmassa ja/tai preesensproosassa.
Aikuisten kaunokirjallisuus kerrotaan todennäköisemmin menneisyyden pohdiskelun tyylillä, useimmiten kolmannen persoonan kerrontaa käyttäen, joskus myös kaikkitietävän näkökulman esittäen. Pohdiskelevaa, ”lyyrisempää” proosaa suositaan usein monien nuortenkirjojen toiminta- ja juonipainotteisemman tyylin sijaan.
Katsotaanpa kahta esimerkkiä, molemmat erittäin suosittuja fantasiasarjoja, joista toinen luokitellaan nuortenkirjallisuudeksi ja toinen aikuisten kirjallisuudeksi: J.K. Rowlingin Harry Potter -sarja ja Patrick Rothfussin The Kingkiller Chronicle.
Kummassakin sarjassa on yksi päähenkilö ja tarina, joka kattaa useita vuosia tämän päähenkilön elämästä, mutta näiden kahden sarjan välillä on keskeisiä eroja, jotka erottavat ne toisistaan. Ehkä tärkein määrittelevä ero näiden kahden välillä on ääni ja tapa, jolla tarina kerrotaan.
Kautta Harry Potter -sarjan (joka tosin alkaa enemmänkin keski-ikäisten sarjasta, mutta siirtyy sarjan edetessä tiukasti nuorten aikuisten kategoriaan) koemme tapahtumat suoraan Harryn rinnalla nykyhetkessä.
Sen lisäksi, että seuraamme häntä jatkuvassa taistelussa Voldemortia vastaan, saamme kuulla hänen keskeisistä nuorten aikuisten kokemuksistaan: ystävyydestä, ensirakkaudesta, perheestä, identiteetistä ja itsensä löytämisestä. Olemme hänen päänsä sisällä ja koemme tarinan lapsen silmin ja äänellä hänen kasvaessaan nuoreksi aikuiseksi.
Kautta The Kingkiller Chroniclen meille kuitenkin kerrotaan päähenkilö Kvothen menneisyydestä hänen aikuisen minänsä pohdintojen kautta.
Vaikka suurin osa sarjasta, jossa Kvothe kertoo omaa tarinaansa, on ensimmäisessä persoonassa ja tutkii hänen nuoruusvuosiaan – tavallisesti nuorisokirjallisuuden tunnusmerkkejä – nykypäivän, aikuisen Kvothen pohdinta ja ääni on tarinassa ehdottoman keskeistä, ja tämä yhdistettynä muutamaan muuhun tekijään luokittelee sen aikuisten fiktioksi.
Tarinan teemat
Viimeinen keskeinen ero YA-kirjallisuuden ja aikuisten fiktion välillä löytyy tarinan teemoista ja siitä, miten niitä tutkitaan.
Tämä voi olla hankala asia. Monet ovat erehtyneet olettamaan, että nuortenkirjallisuudessa käsiteltävät teemat ovat vähäpätöisempiä kuin aikuisten kirjallisuudessa käsiteltävät teemat, tai että aikuisten kirjallisuudessa käsiteltävät teemat ovat poissuljettuja YA:ssa. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.
Jotkut teemat ovat ehdottomasti spesifisempiä jommallekummalle luokalle – esimerkiksi nuorisokirjallisuuden aikuistuminen tai aikuisten kaunokirjallisuuden eksistentiaaliset pohdinnat. Mutta teemat risteävät koko ajan näiden kahden kategorian välillä. Erottelu tulee tavasta, jolla teemoja tutkitaan.
Otetaan esimerkiksi rakkaus ja romanttiset suhteet. Tämä teema ja kaikki siihen liittyvä, myös seksuaalisuus, on yhtä lailla osa nuorten aikuisten kuin aikuistenkin kokemusta.
Mutta vaikka hahmoilla saattaa olla seksuaalisia kokemuksia nuortenromaaneissa, niitä käsitellään todennäköisemmin paljon vähemmän eksplisiittisesti kuin seksikohtausta aikuisten romaanissa. (”Uuden aikuisen” genren osalta emme sen sijaan voi sanoa aivan samaa… Siitä lisää alempana!)
Väkivalta ja se, kuinka graafisesti ja yksityiskohtaisesti sitä kuvataan, on toinen esimerkki teemasta, joka voi vetää rajan YA- ja aikuisten kirjojen välille. Väkivalta ei missään nimessä ole poissuljettua YA-kirjoissa, mutta on turvallista sanoa, että äärimmäisen graafista väkivaltaa sisältävä kirja on luultavasti tarkoitettu pikemminkin aikuisille kuin nuoremmalle yleisölle.
Kuten tästä ja kahdesta muusta tunnistamastamme erosta huomaat, on usein tapauksia, joissa rajat hämärtyvät ja YA/aikuisten kategorioiden määrittelystä tulee vaikeaa. Useimmissa tapauksissa edellä mainittujen kolmen elementin yhdistelmä kuitenkin riittää sijoittamaan kirjan ensisijaisesti jommallekummalle yleisölle.
Huomautus ’New Adult’-kategoriasta
Olet ehkä nähnyt kirjoja, jotka on erotettu YA-kirjallisuudesta kategorialla ’New Adult’ tai ’NA’. Mitä tämä lisäkategoria sitten tarkoittaa ja miten se eroaa YA:sta ja aikuisten kirjoista?
New Adult -kirjallisuutta voidaan pitää eräänlaisena crossover-kategoriana YA:n ja aikuisten kirjallisuuden välimaastossa. Tätä heijastavat myös sen hahmot. Kuten nimestä voi päätellä, he ovat kirjaimellisesti ”uusia” aikuisia: parikymppisiä, jossain nuoren aikuisen ja ”oikean” aikuisen välissä.
Tämä ”välimaastossa” oleva kategoria yhdistää monin tavoin monia sekä nuorten aikuisten että aikuisten kaunokirjallisuuden piirteitä hybridiksi, joka on suunnattu yleisölle, joka sijoittuu näiden kahden välimaastoon.
***
Minkä kategorian kirjoja luet mieluiten? Nuorten aikuisten, uusien aikuisten vai aikuisten kaunokirjallisuutta?