Tukisolujen (Sertoli) toimintaa ohjaa aivolisäkkeen FSH-hormoni (follikkelia stimuloiva hormoni). Sertolisolut syntetisoivat n. 60 erilaista proteiinia, jotka liittyvät lisääntymiseen. Tärkeimmät niistä ovat inhibiini, androgeenin sitova proteiini (ABP) ja antimüllerian hormoni (AMH).
Antimüllerian hormoni (AMH) on 560 aminohappoa sisältävä glykoproteiini, joka kuuluu yhdessä inhibiinin kanssa TGF-b-perheeseen. Se on vastuussa paramesonephrisen kanavan (Müller) surkastumisesta miehillä. Siihen liittyvä geeni sijaitsee kromosomissa 19. Hormoni voidaan havaita hyvin varhaisessa vaiheessa kivesten erilaistumisen kehitysvaiheessa, ja se saavuttaa maksiminsa paramesonephrisen kanavan (Müllerin) surkastumisen aikana. ”Pysyvän Müllerin kanavan oireyhtymässä” (Persistent Müllerian Duct Syndrome, PMDS) paramesonephric ductus (Müller) säilyy miehellä, jolla on muuten normaalit sisäiset ja ulkoiset sukupuolielimet. Syynä on joko rakenteellinen poikkeavuus tai AMH:n tai sen reseptorien puute. Murrosiän alkaessa AMH:n määrät vähenevät huomattavasti, koska testosteroni, jota tuotetaan yhä enemmän, estää AMH:n geeniekspressiota.
Inhibiini on myös glykoproteiini, joka estää FSH:n eritystä. Inhibiiniä vapautuu vaihtelevia määriä yhdessä testosteronin kanssa.