11 faktaa Johann Sebastian Bachista

Johann Sebastian Bach on kaikkialla. Häissä? Bach. Kummitustalot? Bach. Kirkko? Bach. Räjähtävät sähkökitarasoolot? Katso, se on Bach! Barokkisäveltäjä tuotti yli 1100 teosta liturgisista urkukappaleista maallisiin orkesterikantaatteihin, ja hänen ajatuksensa musiikillisesta muodosta ja harmoniasta vaikuttavat edelleen sukupolvien ajan musiikintekijöihin. Tässä 11 asiaa, joita et ehkä tiennyt miehestä musiikin takana.

On erimielisyyttä siitä, milloin hän oikeastaan syntyi.

Jotkut juhlivat Bachin syntymäpäivää 21. maaliskuuta. Toiset sytyttävät kynttilät 31. maaliskuuta. Oikea päivämäärä riippuu siitä, keneltä kysyt. Bach syntyi Thüringenissä vuonna 1685, jolloin Saksan valtio noudatti vielä juliaanista kalenteria. Nykyään käytetään gregoriaanista kalenteria, joka siirsi päivämääriä 11 päivällä. Useimmissa elämäkerroissa valitaan maaliskuun 31. päivä, mutta Bach-tutkija Christopher Wolff pitää tiukasti kiinni tiimin 21. päivästä. ”On totta, että hänen elämänsä oli itse asiassa 11 päivää pidempi, koska protestanttinen Saksa otti käyttöön gregoriaanisen kalenterin vuonna 1700”, hän kertoi Classical MPR:lle, ”mutta lakisääteisellä määräyksellä, jonka mukaan kaikki päivämäärät ennen joulukuun 31. päivää 1699 pysyvät voimassa.”

Hän oli muusikkodynastian keskipisteessä.

Bachin isoisoisän isoisä oli pillipiipari. Hänen isoisänsä oli hovimuusikko. Hänen isänsä oli viulisti, urkuri, hovitorvensoittaja ja lyömäsoittaja. Ainakin kaksi hänen enoistaan oli säveltäjiä. Hänellä oli viisi veljeä, joiden kaikkien nimi oli Johann, ja kolmesta aikuiseksi eläneestä veljestä tuli muusikoita. J.S. Bachilla oli myös 20 lasta, ja lapsuudesta eteenpäin eläneistä ainakin viidestä tuli ammattisäveltäjiä. Bachin pojan Carl Philipp Emanuel Bachin kirjoittaman muistokirjoituksen Nekrologin mukaan ”alkaen Veit Bachista, tämän suvun perustajaisästä, kaikki hänen jälkeläisensä seitsemättä sukupolvea myöten ovat omistautuneet musiikin ammattikunnalle muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta.”

Hän teki musiikillisen pyhiinvaellusmatkan, joka pistää häpeään jokaisen road tripin Woodstockiin.”

Vuonna 1705 20-vuotias Bach käveli 280 mailia – aivan oikein, käveli – Arnstadtin kaupungista Pohjois-Saksan Lyypekkiin kuullakseen vaikutusvaltaisen urkurin ja säveltäjän Dieterich Buxtehuden konsertin. Hän jäi paikalle neljäksi kuukaudeksi opiskelemaan muusikon kanssa. Bach toivoi pääsevänsä Buxtehuden seuraajaksi Lyypekin Pyhän Marian kirkon urkuriksi, mutta avioliitto yhden Buxtehuden tyttären kanssa oli työn vastaanottamisen edellytys. Bach kieltäytyi ja käveli takaisin kotiin.

Hän tappeli oppilaidensa kanssa.

Yksi Bachin ensimmäisistä työpaikoista oli kirkon urkurina Arnstadtissa. Kun hän ilmoittautui tehtävään, kukaan ei kertonut hänelle, että hänen piti myös opettaa opiskelijakuoroa ja -orkesteria, vastuuta, jota Bach vihasi. Bach, joka ei halunnut kaunistella sanojaan, menetti eräänä päivänä kärsivällisyytensä virheisiin taipuvaisen fagotistin, Johann Geyersbachin, kanssa ja kutsui häntä zippelfagottistiksi – eli ”lastenhoitajaksi-vuohifagotistiksi”. Nuo olivat taistelusanoja. Päiviä myöhemmin Geyersbach hyökkäsi Bachin kimppuun kävelykepillä. Bach veti tikarin esiin. Rähinä eskaloitui täysimittaiseksi rähinäksi, joka vaati molempien vetämistä erilleen.

Hän vietti 30 päivää vankilassa irtisanoutumisensa vuoksi.

Kun Bach otti vuonna 1708 vastaan työpaikan kamarimuusikkona Saxe-Weimarin herttuan hovissa, hän otti jälleen kerran päälleen liudan velvollisuuksia, joihin hän ei ollut koskaan lupautunut. Tällä kertaa hän otti sen rennosti uskoen, että hänen ahkeruutensa johtaisi hänen ylennykseensä kapellmeisteriksi (musiikinjohtajaksi). Viiden vuoden kuluttua ylin virka siirtyi kuitenkin entisen kapellimestarin pojalle. Raivoissaan Bach erosi ja liittyi kilpailevaan hoviin. Kostoksi herttua vangitsi hänet neljäksi viikoksi. Bach vietti vankilassa viettämänsä ajan kirjoittamalla preludeja uruille.

Brandenburgin konsertot olivat epäonnistunut työhakemus.

Vuoden 1721 tienoilla Bach toimi Anhalt-Köthenin prinssi Leopoldin hovimusiikin johtajana. Valitettavasti säveltäjä ei kuulemma tullut toimeen prinssin uuden vaimon kanssa, ja hän alkoi etsiä uutta keikkaa. (Huomaatko kaavaa?) Bach kiillotti joitakin käsikirjoituksia, jotka olivat lojuneet ympäriinsä, ja lähetti ne postitse potentiaaliselle työnantajalleen, Brandenburgin markgraaville Christian Ludwigille. Tuo paketti, joka sisälsi Brandenburgin konsertot – joita nykyään pidetään eräinä barokin aikakauden tärkeimpinä orkesterisävellyksinä – ei onnistunut saamaan Bachille työpaikkaa.

Hän kirjoitti hämmästyttävän kahvijinglen.

Bach ilmeisesti rakasti kahvia niin paljon, että kirjoitti siitä laulun: ”Schweigt stille, plaudert nicht” (”Ole hiljaa, lopeta höpöttely”). Vuonna 1735 Zimmermanin kahvilassa Leipzigissa esitetty laulu kertoo kahvipakkomielteisestä naisesta, jonka isä haluaa hänen lopettavan kofeiinipitoisen aineen juomisen. Nainen kapinoi ja laulaa tämän säkeistön:

Ah! Kuinka makealta kahvi maistuu
Herkullisemmalta kuin tuhat suudelmaa
Miedommalta kuin muskeliviini.
Kahvi, kahvia minun on pakko juoda,
Ja jos joku tahtoo minua hemmotella,
Ah, tuokaa sitten kahvia lahjaksi!

Jos Bach haastoi sinut kosketinsoittajakamppailuun, olisit taatusti joutunut nolatuksi.

Vuonna 1717 ranskalainen cembalisti Louis Marchand kutsuttiin soittamaan Saksin kruununvouti Augustukselle, ja hän esiintyi niin hyvin, että hänelle tarjottiin virkaa hovin soittajana. Tämä ärsytti hovin konserttimestaria, joka piti Marchandia ylimielisenä ja sietämättömänä. Pelotellakseen ranskalaisen cembalistin pois konserttimestari hautoi ystävänsä J.S. Bachin kanssa suunnitelman: kosketinsoitinten kaksintaistelu. Bach ja Marchand improvisoisivat eri tyylejä, ja voittaja veisi kotiin 500 taleria. Mutta kun Marchand sai tietää, kuinka lahjakas Bach oli, hän häipyi kaupungista.

Joskus hänen musiikkinsa on ehkä sävelletty auttamaan unettomuuteen.

Jotkut ihmiset häpeävät myöntää, että klassinen musiikki, erityisesti barokkityyli, saa heidät uneliaiksi. Älkää enää hävetkö! Bachin varhaisimman elämäkerran kirjoittajan mukaan Goldbergin muunnelmat sävellettiin auttamaan kreivi Hermann Karl von Keyserlingiä unettomuuden voittamisessa. (Tästä tarinasta kiistellään.) Oli totuus mikä tahansa, se ei ole estänyt Anderssonin tanssiryhmää esittämästä fantastista Goldbergiin perustuvaa esityskiertuetta nimeltä ”Ternary Patterns for Insomnia”. Unitutkijat ovat myös ehdottaneet, että tutkittaisiin sävelten vaikutusta unettomuuteen.

Mokattu silmäleikkaus sokaisi hänet.

Kun Bach oli 65-vuotias, hänelle tehtiin silmäleikkaus. John Taylor -nimisen kiertävän kirurgin suorittamassa ”kookkaassa” toimenpiteessä kaihi työnnettiin syvälle silmään tylpällä instrumentilla. Leikkauksen jälkeen Taylor antoi säveltäjälle silmätippoja, jotka sisälsivät kyyhkyn verta, elohopeaa ja jauhettua sokeria. Se ei toiminut. Bach sokeutui ja kuoli pian sen jälkeen. Sillä välin Taylor mokasi lisää musiikkileikkauksia. Hän suorittaisi saman toimenpiteen säveltäjä Yrjö Frideric Händelille, joka myös sokeutui.

Kukaan ei ole sataprosenttisen varma siitä, että Bach on haudattu hautaansa.

Leipzigin Pyhän Johanneksen kirkon kirkkoherra halusi vuonna 1894 siirtää säveltäjän ruumiin pois kirkkoon kuuluvalta hautausmaalta arvokkaampaan paikkaan. Siinä oli yksi pieni ongelma: Bach oli haudattu merkitsemättömään hautaan, kuten tavalliselle kansalle tuohon aikaan oli tapana. Kraniologi Wilhelm Hisin mukaan kaivausryhmä yritti parhaansa mukaan löytää säveltäjän, mutta sen sijaan se löysi ”kasoittain luita, joista osa oli monessa kerroksessa toistensa päällä, osa sekoittuneena arkkujen jäänteisiin, osa jo valmiiksi murskattuna kaivajien hakkuilla”. Ryhmä väitti myöhemmin löytäneensä Bachin laatikon, mutta on syytä epäillä, etteivät he löytäneet oikeaa (de)säveltäjää. Nykyään Bach asuu oletettavasti Leipzigin Pyhän Tuomaan kirkossa.