10 laulua, jotka kertovat elämäni tarinan

Sylvia Clare MSc. sävelten kautta, jotka voivat luoda massiivisia koukkuja hermoratoihisi, ja joskus sanoitusten kautta, jotka vain puhuttelevat sinua ja sitä, missä olet elämässäsi sillä hetkellä. Minusta sanat merkitsevät minulle kuitenkin eniten, ja hyvä sävelmä huonoilla sanoituksilla ei tee minusta yhtään mitään. En myöskään voi sietää ”paperimusiikkia”. Jotkut kappaleet lynkkaavat hetken aikaa, mutta muuttuvat sitten täysin ärsyttäviksi, mutta muutamat kappaleet vain pysyvät. Tämä ei välttämättä ole autiosaarivalintani, vaikka muutama saattaa päästä sinne, mutta nämä ovat laulujen sanoituksia, jotka herättivät minut jollain tavalla.

Dylan – Positively fourth street

Tämän biisin alkutekstit tiivistävät niin paljon elämästäni: ”You got a lot of nerve to say you are my friend – when I was down you just stand there grinning, you got a lot of nerve to say you got ta helping hand to lend, you just want to be on the side that’s winning.” (Sinulla on otsaa sanoa, että olet ystäväni – kun olin maassa, sinä vain seisoit siinä hymyillen. Loput sanat noudattavat samanlaisia linjoja, ja se on laulu ystävyydestä, jota ei koskaan ollut eikä olisi koskaan ollutkaan, ei ainakaan sinulle. Se on loistavan oivaltava laulu siitä, miltä tuntuu tulla petetyksi ja pelatuksi, ja olen varma, että olemme kaikki käyneet sen läpi ainakin kerran, ja miten puolustukseksi kasvaa välinpitämättömäksi, mikä järkyttää heitä, kun he sittenkin palaavat haluten sinua. Tiedät, että se ei koskaan ollut aitoa ystävyyttä, eivätkä he koskaan ”pidä selustasi”.

Springsteen – I’m on fire.

”Joskus on kuin joku olisi ottanut veitsen, beibi, särmikkään ja tylsän
Ja leikannut kuuden tuuman laakson keskelle kalloani
Yöllä herään lakanat läpimärkinä
Ja tavarajuna kulkee keskellä päätäni
Vain sinä voit viilentää himoani
Oh-uh-oh-oh, olen liekeissä.”

Minulla on ollut tällainen olo aiemmin vain muutaman kerran. Ensimmäisellä kerralla tosin tunsin, että minussa oli jotain vikaa, kuin kehoni olisi sairastunut tai jotain. Oli oikeastaan epämiellyttävää tuntea itsensä niin ajetuksi ja pakkomielteiseksi ilman mitään ilmeistä vaihtoehtoa. Sen jälkeen halusin antautua sille ja huomasin sitten kustannuksellani, ettei se ollut hyvä ajatus.

Mutta muistan, kun tapasin sielunkumppanini ensimmäisen kerran, se oli aivan uudella tasolla. Tuntui, etten enää koskaan nukkuisi ennen kuin olisin hänen kanssaan. Halusin vain olla tietoisesti hereillä hänen kanssaan, jatkuvasti, ei hetkeäkään hukata nukkumiseen. Sain kyllä nukuttua jonkin verran. Halu oli fyysinen, mutta myös paljon syvempi, sieluyhteys syvällä. Se on vieläkin yksi lempikappaleistani, jonka tahdissa pussailen hänen kanssaan joskus. Minun on kuitenkin lisättävä, että alkusäkeet saavat minut hieman kiemurtelemaan, paitsi että tiedän, että se on vain vanhanaikaista hyvää, holhoavaa miespuhetta eikä hän oikeasti halua pikkutyttöjä – ”Hei, pikkutyttö, onko isäsi kotona, onko hän lähtenyt pois ja jättänyt sinut yksin”. Ei ollenkaan suositeltava sanoitus nykypäivänä ja -aikana. Mikä osoittaa kuinka ajat ovat muuttuneet, sillä jokin aika sitten en olisi huomannut tätä.

Joni Mitchell – Blue –

Koko albumi oikeastaan ja muutama muukin, mutta itse kappale – ’ Blue, songs are like tattoos, You know I’ve been to sea before’.

No eikö tuo olekin juuri se totuus, laulut ovat kuin tatuointeja aivoissa, pysyvästi sinne istutettuna ikuisesti, muistan edelleen sanoitukset 50 vuoden takaa paremmin kuin muistan toiseksi viimeisimmän lukemani kirjan nimen. Jos vain koulun oppitunnit olisi pidetty musiikillisesti, muistaisin yhä kaiken, mutta useimmiten ei ole jäljellä mitään sellaista, mitä en olisi vahvistanut koulun jälkeen oman kiinnostukseni kautta. Mutta sitä lukuunottamatta eikö se olekin ihana rakkauslaulu, intohimoinen mutta herkkä, surullinenkin, melkein surumielinen. Kuinka monta kertaa elämässäni olenkaan tuntenut noin?

Rolling Stones – Let’s spend the night together – ”Let’s spend the night together, Now I need you more than ever, Let’s spend the night together now”. Kuulin tämän ensimmäisen kerran, kun olin vielä naiivi varhaisnuorukainen, mutta tunsin noiden sanojen intohimon ja ajattelin, miten ihanaa olisi viettää yö jonkun kanssa, jota todella rakastat ja joka myös todella todella rakastaa sinua. Vielä nytkin olen sitä mieltä, että on mitä herkullisinta mennä nukkumaan tai herätä aamulla ja olla sen kanssa, jota rakastaa, syy juhlia joka ikinen päivä. Tosin silloin kun olen yksin poissa kotoa, seminaareissa tms. olen ihan kunnossa ja usein nukun ihan yhtä hyvin, mutta kun pääsen taas kotiin, se tuntuu taas ihan autuudelta. Ja kuten muutkin, se on edelleen todella hyvä biisi eikä ole vanhentunut liikaa.

Barbara Streisand – Memory

Kappale, joka on myös runo niin monella tapaa, mitäpä siinä ei voisi rakastaa

Keskiyönä, ei ääntäkään jalkakäytävältä
Onko kuu menettänyt muistinsa?
Hän hymyilee yksin
Lampunvalossa kuihtuneet lehdet kerääntyvät jalkojeni juureen
Ja tuuli alkaa valittaa

Muisti, yksin kuunvalossa
Voin hymyillä vanhoille päiville
Olin silloin kaunis
Muistan ajan jolloin tiesin mitä onni oli
Anna muiston elää uudelleen

Jokainen katulamppu tuntuu lyövän
Fatalistinen varoitus
Joku mutisee ja katulamppu kouruaa
Ja pian
Se on aamu

Päivänvalo
Minun on odotettava auringonnousua
Minun on ajateltava uutta elämää
Enkä saa antaa periksi
Kun aamunkoitto tulee, tämäkin yö on muisto
Ja uusi päivä alkaa

Poltetut savuisten päivien päät
Tunkkainen kylmä aamun haju
Katulamppu sammuu, toinen yö on ohi
Uusi päivä koittaa.

Se on laulu surusta, mutta myös optimismista ja itsensä kokoamisesta uutta päivää varten. Olen elänyt niin monta sielun pimeää yötä, etten osaa laskea niitä – satoja ja taas satoja. Aina kun kuulen tämän kappaleen, se muistuttaa minua siitä, kuinka paljon kestävyyttä olen tarvinnut selviytyäkseni elämästä ja kuinka paljon se kaatoi minua, kunnes löysin tieni läpi ja juoksin vapaana pimeydestä. Aina koittaa uusi päivä – ja tämä johti minut mindfulnessiin ja onnellisimpaan elämään, jota olisin sen sijaan voinut kuvitella.

Crossroads – Eric Clapton / Cream

Hämmästyttävä bluesnumero musiikillisesti, kitara kuolemaisillaan, ja sanoitukset eivät ole yhtä vaikutusvaltaisia minulle, mutta ne vaikuttavat silti minuun sikäli, että ne kuvastavat antautumista silloin, kun ei itse näe tietä eteenpäin. Olen tehnyt näin monta kertaa ja huomannut, että se on aina onnistunut paremmin kuin olisin voinut toivoa. Minulle kyse ei kuitenkaan ole jumalan tai paholaisen pyytämisestä, vaan egoni luovuttamisesta syvemmälle intuitiiviselle viisaudelleni. Se räjäytti tajuntani myös musiikillisesti, ja olen siitä lähtien ollut omistautunut blues-fani ikuisesti.

’I went down to the crossroads
Fell down on my knees
I went down to the crossroads
Fell down on my knees
Asked the Lord above for mercy
”Save me if you please”

Yksi parhaista jutuista koskaan, kun tapasin sielunkumppanini, hän soitti sen akustisesti kitaralla ja soittaa sitä nyt myös sähköisesti bändinsä kanssa – tulee aina olemaan minulle totaalinen rakkauslaulu, vaikka jotkut myöhemmistä sanoituksista ovatkin melko naisvihamielisiä, mutta ajastaan. Ei kuitenkaan niin paljon, että se pilaisi kappaleen minulle.

Strange Fruit – Nina Simone / Billy Holiday

’Southern trees bear a strange fruit
Blood on the leaves and blood at the root
Black bodies swinging in the Southern breeze
Strange fruit hanging from the poplar Poppelipuista

Pastoraalinen kohtaus urheasta etelästä
Vaaleat silmät ja vääntynyt suu
Magnolioiden tuoksu makea ja raikas
Sitten yhtäkkiä palavan lihan tuoksu

Tässä on hedelmä, jonka varikset voivat nyppiä
Sadetta varten kerätä, tuulen imemään
Auringon mätänemään, puun pudottamaan
Tässä on outo ja karvas sato’.

Tämä oli laulun wow. Se pysäytti minut paikoilleni; kuten sanoin, toivoisin, että kaikki oppituntini olisi annettu musiikillisesti. Käsittelimme orjuuden historiaa koulussa, mutta se ei tehnyt minuun suurta vaikutusta ennen kuin kuulin tämän kappaleen noin 14-vuotiaana, ja sitten se iski minuun, kaiken sen kauheuden, rasismin, orjuuden ja valkoisen ylivallan asenteet USA:n syvällä etelässä, vielä tänäkin päivänä, ja se kauhistuttaa edelleen. En voisi koskaan katsoa orjuutta kuvaavia elokuvia, vaikka olen onnistunut lukemaan muutamia romaaneja, Toni Morrisonin – Rakastettu varmasti. Tämä oli ehdottomasti yksi niistä kappaleista, jotka herättivät minut poliittisesti ja emotionaalisesti näkemään elämää oman suoran kokemukseni ulkopuolella. Opettelen edelleen, kuinka institutionaalista rasismi on ja kuinka helppoa on jättää se huomiotta itsessään ja omassa valkoisessa elämässään. Se myös aloitti elämänsä runona, mutta sillä on niin suuri vaikutus blueslauluna.

Woodstock – Matthews Southern Comfort ja Joni Mitchell

Koko biisi on jälleen yksi runo, mutta nämä rivit muuttivat elämäni oikeistolaisesti kasvatetusta materialistista luonnostaan syntyneeksi hipiksi, joka edelleen pitää rakkauden, tasa-arvon ja elämän yksinkertaisuuden ihanteita lähellä sydäntään. Olen myös poliittinen realisti – tiedän, että nämä eivät ole idealistisia mahdottomia unelmia vaan mahdollista todellisuutta, jos tarpeeksi moni avaa sydämensä ja mielensä sille, mitä niiden takana on.

”Aion leiriytyä maalle
Yritän saada sieluni vapaaksi

Me olemme tähtipölyä
Me olemme kultaisia
Ja meidän on saatava itsemme
palautettua takaisin puutarhaan.”

Me olemme tähtipölyä ja kultaisia on nyt myös jotain, johon samaistun syvästi henkisesti sen jälkeen, kun vietin aikaa todellisuuden ja puhtaan rakkauden kultaisessa kuilussa muutaman kuukauden ajan, ei yhtään minää – vain rauhaa ja olemista. Kirjoitan siitäkin toisaalla rohkaistakseni ihmisiä lähtemään itse tuolle matkalle ja löytämään elämän syvimmän todellisuuden – hipit olivat/ovat oikeassa koko ajan. Anteeksi Douglas Adams se ei ollut hiiret tai 42 lol.

Carol King – Will you love me tomorrow