Tutkimuksessa ei havaittu yhteyttä sepelvaltimoiden kalkkeutumisen ja henkilön harrastaman liikunnan määrän välillä, mikä viittaa siihen, että liiallisella istumisella saattaa olla liikuntaa suurempi vaikutus tähän sydänterveyden mittariin. Tulokset viittaavat siihen, että liikunta ei ehkä täysin kumoa enimmäkseen istuvan elämäntavan kielteisiä vaikutuksia sepelvaltimoiden kalkkeutumiseen.
”On selvää, että liikunta on tärkeää sydän- ja verisuonitautiriskin pienentämiseksi ja kuntotason kohottamiseksi”, sanoi Jacquelyn Kulinski, M.D., Wisconsinin lääketieteellisen korkeakoulun sydän- ja verisuonilääketieteen apulaisprofessori ja tutkimuksen pääkirjoittaja. ”Mutta tämä tutkimus viittaa siihen, että päivittäisen istumisen vähentäminen voi olla (liikunnan ohella) uudempi, täydentävä strategia sydän- ja verisuonitautiriskin vähentämiseksi.”
Tutkimus on seurausta viimeaikaisista tutkimuksista, joissa liiallinen istuminen on yhdistetty lisääntyneeseen sydän- ja verisuonitautien, diabeteksen, syövän ja ennenaikaisen kuoleman riskiin. Ilmiötä on kutsuttu ”istumisen taudiksi”, vaikka se on elintapojen riskitekijä eikä varsinainen sairaus.
Tämä tutkimus tarjoaa ainutlaatuisen näkökulman istumisen vaikutuksiin, koska se yhdistää istumisen sydäntautiriskin varhaiseen merkkiaineeseen, mikä luo pohjan tuleville tutkimuksille, joissa voitaisiin tutkia, voisiko tottumusten muuttamisella mahdollisesti kumota vahingot ennen kuin kehittyy täysimittainen sydänsairaus.
Sydänvaltimoiden kalkkeutuminen, jota mitataan ei-invasiivisella sydämen tietokonetomografiakuvauksella, osoittaa sydämen valtimoiden plakkien sisältämän kalsiumin määrän. Sepelvaltimotauti syntyy, kun tällaiset plakit kerääntyvät ajan mittaan aiheuttaen valtimoiden ahtautumisen.
Tutkijat analysoivat yli 2 000 Dallasissa asuvan aikuisen sydänskannauksia ja liikuntatietoja ja havaitsivat, että jokainen tunti istumatyötä päivässä liittyi keskimäärin 14 prosentin lisäykseen sepelvaltimoiden kalkkeutumisrasituksessa. Yhteys oli riippumaton liikunta-aktiivisuudesta ja muista perinteisistä sydäntautien riskitekijöistä.
”Mielestäni tutkimus tarjoaa lupaavan viestin. Istumisen vähentämisellä jopa tunnilla tai kahdella päivässä voi olla merkittävä ja myönteinen vaikutus tulevaan sydän- ja verisuoniterveyteen”, Kulinski sanoi.
Tutkimuksen erityisenä vahvuutena on, että tutkijat käyttivät kiihtyvyysmittariksi kutsuttua liikkeenseurantalaitetta mittaamaan, kuinka kauan osallistujat istuivat ja kuinka paljon he harrastivat liikuntaa, kun taas useimmat aiemmat tutkimukset ovat perustuneet kyselytutkimuksiin.
”Kyselytutkimusten kohdalla subjektiivisuus on suurempaa”, Kulinski sanoi. ”Tämän laitteen avulla pystymme kirjaamaan aktiivisuustasot minuutti minuutilta.”
Tulokset osoittivat, että osallistujat istuivat keskimäärin hieman yli viisi tuntia päivässä, ja vaihteluväli oli kahdesta 12 tuntiin. Enemmän istuvat osallistujat olivat todennäköisemmin vanhempia, heillä oli korkeampi painoindeksi ja heillä oli diabetes tai verenpainetauti. Analyysissä otettiin huomioon nämä tekijät sekä tulot, siviilisääty, tupakointi, kolesteroli ja muut demografiset ja terveyteen liittyvät tekijät. Ihmiset, joilla oli tiedossa oleva sydän- ja verisuonitauti, kuten aiempi aivohalvaus tai sydänkohtaus, jätettiin analyysin ulkopuolelle.
”Tästä opimme, että on todella tärkeää yrittää liikkua mahdollisimman paljon jokapäiväisessä elämässä; esimerkiksi kävellä lounaalla, kulkea tahtia puhelimessa puhuessa, käyttää portaita hissin sijaan ja käyttää askelmittaria päivittäisten askeleiden seuraamiseen”, Kulinski sanoi. ”Ja jos sinulla on hyvin istumatyö, älä mene illalla kotiin ja istu tuntikausia television ääressä.”