Älä kysy ”Miten käsitellä jotakuta, jolla on BPD”

Vähän kaksi tuhatta ihmistä kuukaudessa tekee verkkohaun ”miten käsitellä jotakuta, jolla on borderline-persoonallisuushäiriö”

Kun opit, miten tukea parhaiten jotakuta, jolla on borderline-persoonallisuushäiriö, on tärkeää ymmärtää tähän häiriöön liittyvä leimautuminen. Jo sanan käsitellä käyttäminen esimerkiksi hoitamisen sijasta osoittaa, miten jotkut ihmiset suhtautuvat tämän häiriön kanssa eläviin.

Älä keskity siihen, miten käsitellä jotakuta. Keskity sen sijaan siihen, miten huolehtia heistä, miten tukea heitä, miten tuntea empatiaa heitä kohtaan, samalla kun huolehdit itsestäsi ja asetat terveelliset rajat.

Tässä mielessä useat strategiat voivat auttaa lisäämään tietoisuutta, vahvistamaan yhteyttä ja parantamaan tyytyväisyyttä ihmissuhteisiin.

Sukelletaanpa asiaan.

Rajaperäisen persoonallisuushäiriön ymmärtäminen

Useimmat tutkimukset osoittavat, että rajatilapersoonallisuushäiriö (BDP) vaikuttaa 1,6 prosenttiin Yhdysvaltojen väestöstä. Borderline-persoonallisuushäiriö on laajalle levinnyt ja monimutkainen tila, ja se voi olla haastava tai jopa haitallinen läheisten yhteisille suhteille.

Borderline-persoonallisuushäiriö on mielenterveyden tila, jolle on ominaista usein toistuvat, jatkuvat voimakkaat mielialat, epäsäännöllinen käyttäytyminen ja huono minäkuva. Muita yleisiä rajatilapersoonallisuushäiriöön liittyviä oireita ovat:

• Intensiiviset ja usein toistuvat mielialan vaihtelut
• Kiinnostuksen kohteiden, harrastusten ja työnteon tiheä vaihtelu
• Asioiden katsominen äärimmäisyyksiin (esim, joku on ”täydellinen” tai ”kauhea”)
• Keskeiset pelot todellisesta tai koetusta hylätyksi tulemisesta
• Historiaa voimakkaista ja usein epävakaista suhteista muihin ihmisiin
• Impulsiivinen ja uhkarohkea käyttäytyminen (vaarallinen seksi, päihteiden käyttö, ahmiminen, pakonomainen shoppailu)
• Self-aktiivisuusvahingoittava ja itsetuhoinen käyttäytyminen
• Vääristynyt ja epätasapainoinen käsitys itsestä
• Jatkuva tyhjyyden tai yksinäisyyden tunne
• Hallitsematon raivokohtaus, joka tuntuu esiintyvän hetken mielijohteesta
• Kyvyttömyys tai haluttomuus luottaa toisiin ihmisiin
• Dissosiaation kokeminen (irrottautuminen tai todellisuudesta irrottautuminen)

Kuten kaikki mielenterveysongelmat, rajatilapersoonallisuushäiriö esiintyy spektrillä. Vaikeampia tapauksia sairastavilla henkilöillä saattaa esiintyä kaikkia tai suurinta osaa oireista. Toisilla taas saattaa olla vain muutama oire, ja he saattavat pystyä toimimaan korkeammalla tasolla.

Mikä aiheuttaa rajatilapersoonallisuushäiriötä?

Rajatilapersoonallisuushäiriölle on mahdotonta määrittää yhtä ainoaa syytä. Sen sijaan useimmat tutkimukset viittaavat siihen, että useat eri tekijät voivat lisätä henkilön riskiä sairastua tähän sairauteen.

Tämän sanottuaan useimmat rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastavat ihmiset kertovat menneisyydessään olleen vakavia traumoja. Traumatyyppejä ovat usein:

• Huoltajan hylkääminen lapsuudessa tai nuoruudessa
• Suuret häiriöt lähtöperheessä
• Puutteellinen kommunikaatio ja odotukset perheessä
• Fyysinen, emotionaalinen tai seksuaalinen hyväksikäyttö

Naiseutena oleminen on myös eräs riskitekijä. Jopa 75 % diagnosoiduista rajatilapersoonallisuushäiriötapauksista on naisia. Jotkut mielenterveysalan ammattilaiset kuitenkin väittävät, että on epäselvää, ovatko naiset alttiimpia tälle sairaudelle vai onko lääketieteellisellä yhteisöllä sukupuoleen liittyviä ennakkoluuloja, jotka lisäävät diagnosoinnin todennäköisyyttä.

Lisäksi monilla rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastavilla henkilöillä on aiemmin diagnosoitu väärin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Vaikka henkilöillä voi olla molemmat sairaudet, väärä diagnoosi on yleinen ilmiö. Molemmilla tiloilla on monia yhteisiä oireita, kuten impulsiivisuus, mielialan vaihtelut ja ärtyneisyys. Lääkitys ja psykoterapia voivat kuitenkin usein vakauttaa suurimman osan kaksisuuntaisen mielialahäiriön oireista. Toisaalta FDA:n hyväksymiä lääkkeitä, jotka on tarkoitettu rajatilapersoonallisuushäiriön hoitoon, ei ole olemassa.

Mitä on tyypillinen rajatilapersoonallisuushäiriön hoito?

Persoonallisuushäiriöillä on maine vaikeasti hoidettavina. Tämä johtuu siitä, että näiden tilojen juuret ovat jäykissä ja epäterveellisissä ajatusmalleissa ja käyttäytymismalleissa. Monet kamppailevat jokapäiväisen elämän kanssa, koska psyykkiset häiriöt ovat integroituneet yksilön toiminnan jokaiseen osaan.

Hoidon hakeminen

Tehokas hoito voi olla haastavaa. Monet ihmiset, joilla on persoonallisuushäiriöitä, ovat tunnetusti ”muutosvastarintaisia”. He ovat usein viettäneet koko elämänsä selviytymisasennossa. Tämä asenne syntyy usein trauman seurauksena. Nämä ihmiset ovat jo varhaisesta iästä lähtien omaksuneet uskomuksen, että muihin ei voi luottaa ja että he ovat pohjimmiltaan omillaan.

Tämän sanottuaan ihmiset, joilla on rajatilapersoonallisuushäiriö, voivat hakeutua hoitoon monista eri syistä, mm:

• päihteidenkäyttö
• syömishäiriöt
• suhde-epätyytyväisyys tai avioliittoneuvonta
• masennus
• ahdistus
• ahdistuneisuus
• matala itsetunto

.itsetunto

• ongelmat koulussa tai työssä
• itseensä vahingoittaminen tai itsemurha-ajatukset

Monesti, nämä ihmiset eivät tiedä persoonallisuushäiriöstään. He vain tietävät olevansa pahassa ahdingossa ja tarvitsevansa tukea. Joskus heidät ohjataan tai määrätään hoitoon jonkin merkittävän tapahtuman, kuten pidätyksen tai itsemurhayrityksen jälkeen.

Dialektinen käyttäytymisterapia

Tohtori Marsha Linehan kehitti dialektisen käyttäytymisterapian (DBT) 1980-luvulla omien vaikeiden mielenterveysongelmien kanssa käymiensä taistelujen jälkeen. Nykyään DBT on näyttöön perustuvaa, ja sitä mainostetaan usein kultaisena standardina rajatilapersoonallisuushäiriön hoidossa.

DBT:hen on integroitu buddhalainen dialektiikan käsite, joka viittaa vastakohtien yhdistämiseen. Tämä tarkoittaa, että terapeutit tukevat asiakkaita siirtymään pois äärimmäisestä ajattelusta tasapainoisempaan lähestymistapaan. DBT:n käyttäytymiskomponentti sisältää strategioita, kuten tavoitteiden asettamista, ongelmanratkaisua ja ihmissuhteiden tehokkuuteen perustuvia taitoja.

Todellinen DBT sisältää yksilö- ja ryhmäterapian yhdistelmän sekä ympärivuorokautisen puhelinvalmennustuen. Yksilöterapiaan kuuluu stressin sietoon, tunteiden säätelyyn, keskeiseen mindfulnessiin ja ihmissuhteiden tehokkuuteen liittyvien taitojen oppiminen. Ryhmäterapiaan kuuluu näiden taitojen integroiminen sosiaalisen vuorovaikutuksen ja vertaistuen avulla. Puhelinvalmennus tarjoaa hätäaputukea. Terapeutti toimii valmentajana, joka helpottaa ja rohkaisee DBT-taitojen käyttöä tosielämän skenaarioissa.

Tämän sanottuaan monet mielenterveysalan ammattilaiset sekoittavat DBT:n osatekijöitä käytäntöönsä. Samoin monet asiakkaat hyötyvät näiden periaatteiden oppimisesta, vaikka he eivät noudattaisikaan ”oikeaa” mallia.

Rakastettujen kohtaamien haasteiden tutkiminen

Rakastaminen jonkun kanssa, jolla on rajatilapersoonallisuushäiriö, voi tuntua hämmentävältä, uuvuttavalta ja turhauttavalta. Ei ole epänormaalia, että ihmisistä tuntuu kuin he ajaisivat hurjaa vuoristorataa, jolle ei näy loppua. Nämä suhteet tuntuvat usein kaoottisilta ja myrskyisiltä. Jopa silloin, kun asiat näyttävät ”hyviltä”, on tapana tuntea ahdistusta odottaessaan seuraavaa katastrofia.

Rakkaat kertovat usein tuntevansa itsensä yksinäiseksi ja vihaiseksi kamppailussaan. He eivät ehkä ymmärrä, miksi yksilö aiheuttaa edelleen ahdistusta. He saattavat tinkiä, anoa tai kerjätä muutosta. Kun muutosta tapahtuu, he yrittävät usein pysyä optimistisina – vain tunteakseen itsensä masentuneiksi, kun sama kierre alkaa uudelleen.

Rakastetuilla on myös tapana kokea taloudellisia, fyysisiä ja emotionaalisia seurauksia. He saattavat esimerkiksi lainata rahaa tai uhrata aikaansa auttaakseen toista ihmistä. He saattavat tarjoutua antamaan hänelle työpaikan tai vahtimaan hänen lapsiaan. He saattavat jopa tarjoutua auttamaan terapeutin tai psykiatrin etsimisessä ja maksamaan hoidon.

Ei ole yllättävää, että läheiset tuntevat usein katkeruutta, ikään kuin he olisivat saaneet parisuhteessa lyhyemmän korren. Tästä huolimatta rajojen asettaminen voi olla vaikea tehtävä.

Tietoa sairaudesta

Kuten kaikkien mielisairauksien kohdalla, tieto on valtaa. Oppiminen sairaudesta ja sen syistä, haasteista ja hoidoista asettaa läheiset edulliseen asemaan. Sen sijaan, että he kokisivat olevansa hukassa tai vihaisia yksilölle, heillä on lähtökohta tilanteen ymmärtämiselle.

Varaa aikaa tutustua rajatilapersoonallisuushäiriöön hyvämaineisten lähteiden, kuten National Alliance on Mental Illness (NAMI), kautta. Lue kirjoja. Kysele kysymyksiä. Vaikka ihmiset eivät tunnistaisikaan, että heillä on sairaus, läheiset voivat tukea itseään sillä, että heillä on tämä tietoisuus.

Tuen hakeminen

Monet läheiset tuntevat itsensä väsyneiksi ja ylikuormitetuiksi ihmissuhteissaan. He tuntevat usein antavansa ja antavansa ja antavansa – ilman todellista vastavuoroisuuden tunnetta. Siksi tuen etsiminen on niin elintärkeää.

Rakastetut voivat hyötyä omasta henkilökohtaisesta psykoterapiasta. Terapia voi auttaa mm:

• Koulutuksen saaminen rajatilapersoonallisuushäiriöstä
• Rajojen tunnistaminen ja asettaminen
• Laukaisevien tekijöiden tunnistaminen
• Yhdyssuhderiippuvuuden vähentäminen
• Ensimmäisen huolenpidon ja itseensä kohdistuvan myötätunnon toteuttaminen
• Terveellisempien selviytymistaitojen toteuttaminen stressin hallitsemiseksi

Monissa mielenterveysjärjestöissä, voittoa tavoittelemattomat järjestöt ja sairaalat tarjoavat myös tukiryhmiä omaisille. Nämä ryhmät voivat olla korvaamattomia jäsenille, jotka tuntevat olevansa yksin tai eksyksissä kamppailujensa kanssa. Jäsenet voivat antaa ja saada palautetta siitä, miten tukea läheisiään ja samalla pitää huolta itsestään.

Loppujen lopuksi läheisten tulisi myös pitää yhteyttä ystäviinsä, perheeseensä ja muihin tuen lähteisiinsä. Vaikka monilla ihmisillä on taipumus eristäytyä tai vetäytyä syrjään, kun elämästä tulee stressaavaa, tämä strategia vain pyrkii ylläpitämään suurempia yksinäisyyden, epätoivon ja vihan tunteita.

Tunteiden vahvistaminen

Henkilöt, joilla on borderline-persoonallisuushäiriö, tuntevat usein olevansa herkkiä ja reaktiivisia ympäröivään maailmaan nähden. Heillä on taipumus elää elämäänsä näennäisesti ”varuillaan”. Tämä voi olla turhauttavaa läheisille. Tunteet saattavat tuntua sopimattomilta, irrationaalisilta tai liian dramaattisilta. Ne on helppo jättää huomiotta tai jättää kokonaan huomiotta.

Rakastettujen tulisi oppia antamaan vahvistusta mahdollistamatta. Validointi on yksinkertaista, mutta se voi olla syvällistä. Esimerkkejä tästä tekniikasta ovat:

• Ymmärrän, miksi olet vihainen pomollesi.
• On varmaan vaikeaa tuntea olonsa niin yksinäiseksi juuri nyt.
• Ymmärrän, että olet surullinen. Minusta tuntuu surulliselta, kun tiedän, että sinulla on niin vaikeaa.

Harjoittele kuuntelemista myötätunnolla ja empatialla. Vaikka tämä voi tuntua vaikealta, se auttaa edistämään turvallisuuden ja ymmärryksen tunnetta.

Edistä henkilökohtaista vastuuta

Rakkaat ottavat usein vastuun rajatilapersoonallisuushäiriötä sairastavasta henkilöstä huolehtimisesta. Nämä motiivit eivät ole ilkeitä tai itsekkäitä. Ne kumpuavat usein aidosta huolesta. Ehkä läheinen kokee, ettei henkilö pysty huolehtimaan riittävästi itsestään. Ehkä heillä on runsaasti todisteita, jotka viittaavat menneisiin virheisiin liittyviin kauheisiin seurauksiin.

Vaikka halu pelastaa on normaalia, se on harvoin tehokasta. Se johtuu siitä, että sillä on taipumus rohkaista mahdollistavaa käyttäytymistä. Henkilö, jolla on borderline-persoonallisuushäiriö, ei itse asiassa koe valintojensa koko laajuutta. Samoin, jos he tietävät, että joku pelastaa heidät aina, heillä on luonnollinen suoja elämän seurauksilta.

Rakastettujen tulisi pysähtyä ennen kuin astuvat väliin tai pelastavat. Vaikka tämä voi olla vaikeaa, se on usein paras askel auttamaan toisia tunnistamaan, että heidän on oltava vastuussa elämästään.

Kiinnitä huomiota kriisiasioihin

Vaikka itsensä vahingoittamiseen tai itsemurhaan liittyvät uhkaukset tai teot saattavat tuntua toistuvilta, läheisten tulisi silti suhtautua näihin asioihin vakavasti. Vaikka se voi tuntua manipulatiiviselta, monet ihmiset voivat toteuttaa aikeensa ja toteuttavatkin ne.

Lähimmäiset voivat kuitenkin muuttaa ja yksinkertaistaa reaktioitaan. Sen sijaan, että tutkii tai tutkii tunteita tai yrittää järkeillä, on helpointa pysyä rauhallisena ja päättäväisenä. Soita hätänumeroon tai kansalliseen itsemurhien ehkäisyn vihjelinjaan (1-800-273-8255). Harkitse yhteydenottoa läheisesi lääkäriin tai terapeuttiin.

Ei ole koskaan läheisen tehtävä suojella tai estää kriisiä. Läheinen voi kuitenkin tarjota tukea, ohjausta ja resursseja tänä haavoittuvana aikana.

Rajojen asettaminen ja toteuttaminen

Rajoilla tarkoitetaan rajoja, jotka henkilö asettaa muille ihmisille. Rajat voivat olla fyysisiä, emotionaalisia ja taloudellisia. Niiden tarkoituksena on suojella ja säilyttää jonkun koskemattomuus ja mukavuus. Ilman rajoja ihmissuhteista tulee yleensä sotkuisia, jäsentymättömiä ja yksipuolisia.

Aluksi rajat voivat tuntua rankaisevilta ja häpeällisiltä. Monet läheiset ovat viettäneet vuosia yrittäen ymmärtää, sopeutua ja mukautua toisen ihmisen tarpeisiin. He saattavat pelätä, että tuon käyttäytymisen lopettaminen saattaa aiheuttaa henkilölle kierteen tai vihan heitä kohtaan.

Rajat kannustavat kuitenkin henkilökohtaiseen vastuuseen. Ne myös edistävät kasvua, vahvistavat viestintää ja vaalivat keskinäistä kunnioitusta. Rajoja on monenlaisia, mutta joitakin esimerkkejä ovat esimerkiksi kieltäytyminen:

• Lupaa epäkunnioittavaa kielenkäyttöä tai loukkauksia kodissasi
• Tarjoa jatkuvaa taloudellista tukea
• Lupaa päihteidenkäyttöä kodissasi
• Tarjoa takuita vankilasta tai muista oikeudellisista asioista
• Valehtia, keksiä tekosyitä tai peitellä tiettyä käyttäytymistä
• Muuttaa rutiineja tai aikataulua
• Antaa henkilön asua luonasi

Rajat voivat olla myös peitellympiä. Voit esimerkiksi päättää, ettet enää halua jakaa intiimejä yksityiskohtia elämästäsi, koska olet kokenut, että läheisesi ”käyttää niitä sinua vastaan”. Voit päättää, että haluat rajoittaa hänen kanssaan viettämääsi aikaa kokonaan.

Rajat ovat vain niin tehokkaita kuin kyky panna ne täytäntöön. Rajojen asettaminen – noudattamatta niitä – luo vain lisää mahdollisuuksia mahdolliselle manipuloinnille ja konflikteille.

Kannusta hoitoon

Rakastetut voivat ja heidän tulisi ylistää kaikkia ponnisteluja kohti hoitoa ja toipumista. Tähän kuuluu myös hoidon löytämisessä auttaminen ja terapioihin osallistuminen, jos mahdollista. Lisäksi heidän olisi ymmärrettävä, että hoito ei aina ole lineaarinen prosessi. On kohtuullista odottaa takaiskuja, relapseja ja kamppailuja.

Borderline-persoonallisuushäiriön hoito on usein pitkäaikaista ja intensiivistä. Valitettavasti asiakkaat voivat keskeyttää hoidon. He saattavat suuttua terapeuteilleen. He saattavat uskoa, että ”mikään ei toimi”. He saattavat myös ajatella, että heistä on ”tullut kiinteitä”.

Pyrki pysymään neutraalina, jos näitä asioita ilmenee. Ennakoi vastarintaa. Vaikka läheinen ei voi pakottaa ketään hoitoon, hän voi harkita terveiden rajojen asettamista avun hakemisen tärkeyden ympärille. He voivat myös tarjota jatkuvaa ja rutiininomaista kannustusta.