Äänirekisterit syntyvät äänihuulten tuottamista erilaisista värähtelymalleista. Puheterapeuttien ja joidenkin laulupedagogien tekemät tutkimukset ovat osoittaneet, että äänihuulet pystyvät tuottamaan ainakin neljä erilaista värähtelymuotoa, vaikka kaikki henkilöt eivät pysty tuottamaan niitä kaikkia. Ensimmäinen näistä värähtelymuodoista tunnetaan luonnollisena tai normaalina äänenä; toinen nimitys siitä on modaalinen ääni, jota käytetään laajalti sekä puheterapeuttien että laulupedagogien julkaisuissa. Tässä käytössä modaalinen viittaa äänihuulten luonnolliseen asentoon tai toimintatapaan. Kolme muuta värähtelymuotoa tunnetaan nimillä vocal fry, falsetto ja whistle. Kullakin näistä neljästä rekisteristä on oma värähtelymallinsa, oma äänenkorkeusalueensa (vaikka niissä on jonkin verran päällekkäisyyttä) ja oma ominaisäänensä. Järjestettynä kattamiensa äänenkorkeusalueiden mukaan lauluääni on alin rekisteri, modaalinen ääni on seuraava, sitten falsetti ja lopuksi vihellysrekisteri.
Vaikka puheterapeutit ja fonetiikan tutkijat tunnustavat neljä rekisteriä, laulupedagogit ovat eri mieltä. Sanan rekisteri erittelemätön käyttö on johtanut sekaannukseen ja kiistelyyn ihmisäänen rekisterien lukumäärästä laulupedagogisissa piireissä. Tätä kiistaa ei ole puheterapian ja muiden tieteenalojen piirissä, koska äänirekistereitä tarkastellaan puhtaasti fysiologisesta näkökulmasta, joka koskee kurkunpään toimintaa. Laulutaidetta käsittelevien kirjoittajien mukaan äänirekistereitä on yhdestä seitsemään. Mielipiteiden kirjo on laaja, eikä yksimielisyyttä ole.
Valintapedagogiikassa vallitseva käytäntö on jakaa sekä miesten että naisten äänet kolmeen rekisteriin. Miesten äänet nimetään ”rinta”, ”pää” ja ”falsetti” ja naisten äänet ”rinta”, ”keski” ja ”pää”. Tämä tapa luokitella rekisterit ei kuitenkaan ole yleisesti hyväksytty. Monet laulupedagogit syyttävät tästä sekaannuksesta termien ”rintarekisteri” ja ”päärekisteri” virheellistä käyttöä. Nämä ammattilaiset väittävät, että koska kaikki rekisterit saavat alkunsa kurkunpään toiminnasta, on merkityksetöntä puhua rinnassa tai päässä tuotetuista rekistereistä. Näillä alueilla koetut värähtelytuntemukset ovat resonanssi-ilmiöitä, ja niitä olisi kuvattava resonanssiin liittyvillä termeillä, ei rekistereihin liittyvillä termeillä. Nämä laulupedagogit käyttävät mieluummin termejä ”rintaääni” ja ”pääääni” kuin termiä ”rekisteri”. Monet rekisteriongelmiksi kuvatuista ongelmista ovat itse asiassa resonanssin säätelyyn liittyviä ongelmia. Tämä selittää osaltaan rekisterien moninaisuuden, jota jotkut laulupedagogit kannattavat. Lisätietoja resonanssista on kohdassa Vocal resonation.
Rekisterien määritelmästä ja lukumäärästä vallitseva sekaannus johtuu osittain siitä, mitä modaalirekisterissä tapahtuu, kun henkilö laulaa kyseisen rekisterin alimmista sävelkorkeuksista korkeimpiin sävelkorkeuksiin. Äänihuulten värähtelytaajuus määräytyy niiden pituuden, jännityksen ja massan mukaan. Äänenkorkeuden noustessa äänihuulet pitenevät, jännitys kasvaa ja niiden paksuus pienenee. Toisin sanoen kaikki nämä kolme tekijää ovat muutostilassa siirryttäessä matalimmista äänensävyistä korkeimpiin.
Jos laulaja pitää jotakin näistä tekijöistä vakiona ja häiritsee niiden asteittaista muutostilaa, hänen kurkunpäänsä toiminnalla on taipumus muuttua staattiseksi, ja lopulta syntyy murtumia, joiden myötä äänensävyn laatu muuttuu selvästi. Nämä katkokset tunnistetaan usein rekisterirajoiksi tai rekisterien välisiksi siirtymäalueiksi. Selkeää rekisterien välistä muutosta tai taukoa kutsutaan passaggioksi tai ponticelloksi. Laulupedagogit opettavat, että opiskelun avulla laulaja voi siirtyä vaivattomasti rekisteristä toiseen vaivattomasti ja yhtenäisellä äänensävyllä. Rekisterit voivat jopa mennä päällekkäin laulaessa. Opettajat, jotka suosivat teoriaa ”rekisterien sekoittumisesta”, auttavat oppilaita yleensä läpi ”siirtymisen” rekisteristä toiseen piilottamalla ”nosteensa” (jossa ääni muuttuu).
Monet pedagogit ovat kuitenkin eri mieltä tästä rajojen erottelusta ja syyttävät tällaisista tauoista ääniongelmia, jotka ovat syntyneet staattisesta kurkunpään säädöstä, joka ei salli tarvittavien muutosten tapahtumista. Tämä mielipide-ero on vaikuttanut erilaisiin näkemyksiin lauluäänen rekisteröinnistä.