Äänestys

Demokratiassa hallitus valitaan äänestämällä vaaleissa: tapa, jolla äänestäjät valitsevat, eli valitsevat, useiden hallitusehdokkaiden joukosta. Edustuksellisessa demokratiassa äänestys on tapa, jolla äänestäjät nimittävät edustajansa hallitukseen ja jolla valitut edustajat tekevät päätöksiä. suorassa demokratiassa äänestys on tapa, jolla äänestäjät tekevät suoraan päätöksiä, muuttavat lakiehdotukset laeiksi jne.

Montenemmistöäänestys on muodollinen ilmaus yksilön valinnasta jonkin esityksen (esim. päätöslauselmaesityksen) puolesta tai sitä vastaan; jonkin äänestyskysymyksen puolesta tai sitä vastaan; tai tietyn ehdokkaan, ehdokasvalinnan tai poliittisen puolueen puolesta. Etuäänestys voi antaa äänestäjälle ja/tai vaaleilla valitulle edustajalle mahdollisuuden antaa yhden, joitakin tai useita mieltymyksiä. Vaaleissa monissa maissa käytetään salaista äänestystä, jonka tarkoituksena on estää äänestäjien pelottelu ja suojella heidän poliittista yksityisyyttään.

Äänestäminen tapahtuu usein äänestyspaikalla; joissakin maissa se on vapaaehtoista, joissakin maissa, kuten Australiassa, pakollista.

PäätöksentekojärjestelmätTiedosto

Päätöstä tehtäessä asianosaiset tavoittelevat tiettyä lopputulosta: enemmistön mielipidettä yhdelle ainoalle päätökselle tai yhdelle priorisoinnille. On useita tapoja, joilla äänestäjät ja/tai vaaleilla valitut edustajat voivat pyrkiä tunnistamaan tuon enemmistön mielipiteen. On olemassa yksinkertainen, painotettu tai konsortiomuotoinen enemmistöäänestys. On myös muita monivaihtoehtoisia menettelyjä; näitä ovat kaksikierroksinen äänestys, vaihtoehtoinen äänestys AV, (joka tunnetaan myös nimellä instant run-off -äänestys IRV ja yksittäinen siirrettävä ääni STV), hyväksymisäänestys, Borda Count BC, Modified Borda Count MBC ja Condorcet-sääntö, joita lähes kaikkia käytetään myös vaalijärjestelminä.Ne on esitelty seuraavassa.

VaalijärjestelmätTiedostoa muokkaa

Suhteellisen edustusjärjestelmän, PR:n, takia vaalijärjestelmiä on melko paljon enemmän. Asianomaiset saattavat haluta valita vain yhden henkilön, tai ehkä komitean, tai ehkä koko parlamentin. Presidenttiä valittaessa on yleensä vain yksi voittaja, vaikka USA:n alkuperäisessä järjestelmässä valittiin myös toiseksi tullut varapresidentiksi. Parlamenttia valittaessa joko kukin monista pienistä vaalipiireistä voi valita yhden edustajan, kuten Britanniassa, tai kukin melko monista monijäsenisistä vaalipiireistä voi valita muutaman edustajan, kuten Irlannissa, tai koko maata voidaan käsitellä yhtenä vaalipiirinä, kuten Alankomaissa.

Pääartikkelit: Äänestysjärjestelmä ja Vaalit
Sveitsissä jokainen kansalainen saa ilman rekisteröitymistä kotiinsa äänestysliput ja tiedotteen kutakin äänestystä varten (ja voi lähettää sen postitse). Sveitsissä on suoran demokratian järjestelmä ja äänestykset (ja vaalit) järjestetään noin neljä kertaa vuodessa; tässä Bernin kansalaiselle marraskuussa 2008 noin 5 kansallista, 2 kantonaalista, 4 kunnallista kansanäänestystä ja 2 vaalia (Bernin kaupungin hallitus ja parlamentti) hoidettavaksi samanaikaisesti.

Erilaisissa äänestysjärjestelmissä käytetään erityyppisiä äänestyksiä. Moniäänestys ei edellytä voittajalta ääntenenemmistöä eikä yli viittäkymmentä prosenttia kaikista annetuista äänistä. Äänestysjärjestelmässä, jossa käytetään yhtä ääntä per kisa, kun ehdokkaita on enemmän kuin kaksi, voittaja voi yleisesti saada alle viisikymmentä prosenttia äänistä.

Yksi ääni per kisa -järjestelmän sivuvaikutus on äänten jakautuminen, jolla on taipumus valita ehdokkaita, jotka eivät tue keskustalaisuutta, ja jolla on taipumus synnyttää kaksipuoluejärjestelmä. Yksi monista muista yhden äänen järjestelmän menettelytavoista on hyväksymisäänestys.

Ymmärtääksemme, miksi yksi ääni per kisa pyrkii suosimaan vähemmän keskustalaisia ehdokkaita, tarkastellaan yksinkertaista laboratoriokokeilua, jossa luokan oppilaat äänestävät suosikkimarmoriaan. Jos viidelle kuulalle annetaan nimet ja ne asetetaan ”ehdolle”, ja jos niistä kolme on vihreitä, yksi punainen ja yksi sininen, vihreä kuula harvoin voittaa vaalin. Syynä on se, että kolme vihreää kuulaa jakaa niiden äänet, jotka pitävät vihreästä. Itse asiassa tässä analogiassa ainoa tapa, jolla vihreä kuula todennäköisesti voittaa, on se, että yli kuusikymmentä prosenttia äänestäjistä suosii vihreää. Jos sama prosenttiosuus ihmisistä suosii vihreää kuin ne, jotka suosivat punaista ja sinistä, eli jos 33 prosenttia äänestäjistä suosii vihreää, 33 prosenttia suosii sinistä ja 33 prosenttia suosii punaista, kukin vihreä marmorikuula saa vain yksitoista prosenttia äänistä, kun taas punainen ja sininen marmorikuula saavat kumpikin 33 prosenttia äänistä, mikä asettaa vihreät marmorikuulat vakavasti epäedulliseen asemaan. Jos koe toistetaan muilla väreillä, enemmistönä oleva väri voittaa edelleen harvoin. Toisin sanoen puhtaasti matemaattisesta näkökulmasta katsottuna yhden äänen järjestelmä suosii yleensä enemmistöstä poikkeavaa voittajaa.

Hyväksymisäänestyksessä äänestäjiä kannustetaan äänestämään niin monta ehdokasta kuin he hyväksyvät, joten voittaja on paljon todennäköisemmin mikä tahansa viidestä marmorista, koska ihmiset, jotka pitävät vihreästä, voivat äänestää jokaista vihreää marmoria.

Yksittäisäänestysjärjestelmää kehitetään siten, että vaalit järjestetään kahdella kierroksella eli toistetaan first-past-the-post. Tämä järjestelmä on yleisin ympäri maailmaa. Useimmissa tapauksissa voittajan on saatava enemmistö eli yli puolet. ja jos yksikään ehdokas ei saa enemmistöä ensimmäisellä kierroksella, toiselle kierrokselle valitaan kaksi ehdokasta, joilla on suurin enemmistö. Näistä kahdesta kohdasta on olemassa muunnelmia: ensimmäisellä kierroksella valituksi tulemisen vaatimus on joskus alle 50 prosenttia, ja säännöt toiseen kierrokseen osallistumisesta voivat vaihdella.

Kolmas menettelytapa on yhden kierroksen instant-runoff-äänestysjärjestelmä (kutsutaan myös vaihtoehtoiseksi äänestykseksi (Alternative vote) tai yhtenäiseksi siirrettäväksi ääneksi (Single Transferable Vote) tai ennakkoäänestykseksi (Preferential voting)), jota käytetään joissakin vaaleissa Australiassa, Yhdysvalloissa ja PR-muodossaan myös Irlannissa. Äänestäjät asettavat kunkin ehdokkaan paremmuusjärjestykseen (1,2,3,4 jne.). Äänet jaetaan kullekin ehdokkaalle annettujen etusijajärjestysten mukaisesti. Jos yksikään ehdokas ei saa 50 prosenttia äänistä, vähiten ääniä saanut ehdokas suljetaan pois ja hänen äänensä jaetaan uudelleen äänestäjän ilmoittaman paremmuusjärjestyksen mukaisesti. Prosessi toistuu, kunnes ehdokkaalla on vähintään 50 prosenttia äänistä. Järjestelmä on suunniteltu tuottamaan sama tulos kuin tyhjentävässä äänestyksessä, mutta käyttäen vain yhtä äänestyskierrosta.

PR-muodossaan, PR-STV:ssä, vaikkapa nelipaikkaisessa vaalipiirissä jokainen ehdokas, jolla on kiintiö 1. preferenssillä, tulee valituksi. Kiintiö on tässä tapauksessa 20 % + 1 kelvollisesta äänimäärästä. Jos ehdokkaalla on enemmän kuin kiintiö, hänen ylijäämänsä jaetaan muiden ehdokkaiden kesken suhteessa kaikkiin ehdokkaan 2. etuoikeuksiin. Jos valittavia ehdokkaita on vielä jäljellä, vähiten suosittu poistuu, kuten edellä AV:ssä tai IRV:ssä, ja prosessi jatkuu, kunnes neljä ehdokasta on saavuttanut kiintiön.

Kiintiöidyssä Bordan järjestelmässä (Quota Borda System, QBS, Emerson P (2012)) äänestäjät äänestävät myös mieltymyksensä, 1,2,3,4…, niin kuin he haluavat. Analyysissä kaikki 1. mieltymykset lasketaan, kaikki 2. mieltymykset lasketaan ja sen jälkeen, kun nämä mieltymykset on muunnettu pisteiksi MBC:n sääntöjen mukaisesti, lasketaan myös ehdokkaiden pisteet. Paikat myönnetään kaikille ehdokkaille, joilla on 1. preferenssin kiintiö; kaikille ehdokaspareille, joilla on kaksi 1.-2. preferenssin kiintiötä; ja jos paikkoja on vielä täyttämättä, niille ehdokkaille, joilla on korkeimmat MBC-pisteet.

Moninkertaisia ääniä käyttävässä äänestysjärjestelmässä äänestäjä voi äänestää mitä tahansa osajoukkoa vaihtoehdoista. Äänestäjä voi siis äänestää Alicen, Bobin ja Charlien puolesta ja hylätä Danielin ja Emilyn. Hyväksymisäänestyksessä käytetään tällaisia moniäänestyksiä.

Äänestysjärjestelmässä, jossa käytetään paremmuusjärjestysäänestystä, äänestäjän on asetettava vaihtoehdot paremmuusjärjestykseen. Hän saattaa esimerkiksi äänestää ensimmäiseksi Bobia, sitten Emilyä, sitten Alicea, sitten Danielia ja lopuksi Charlieta. Esimerkiksi Australiassa ja Irlannissa käytetyissä äänestysjärjestelmissä käytetään paremmuusjärjestysäänestystä.

Pisteytysäänestystä (tai vaihteluväliäänestystä) käyttävässä äänestysjärjestelmässä äänestäjä antaa kullekin vaihtoehdolle numeron yhden ja kymmenen väliltä (ylä- ja alarajat voivat vaihdella). Ks. kardinaaliäänestysjärjestelmät.

Joissakin ”usean voittajan” järjestelmissä, kuten Afganistanissa käytössä olevassa Single Non-Transferable Vote, SNTV, voi olla yksi ääni tai yksi ääni äänestäjää kohden käytettävissä olevaa paikkaa kohden. Tällaisessa tapauksessa äänestäjä voisi äänestää Bobia ja Charlieta äänestyslipulla, jossa on kaksi ääntä. Tämäntyyppisissä järjestelmissä voidaan käyttää paremmuusjärjestykseen perustuvaa tai luokittelematonta äänestystä, ja niitä käytetään usein avoimissa tehtävissä, kuten joissakin kaupunginvaltuustoissa.

Viimeiseksi Condorcet-sääntö, jota käytetään (jos käytetään lainkaan) päätöksenteossa. Äänestäjät tai vaaleilla valitut edustajat antavat mieltymyksensä yhdestä, joistakin tai kaikista vaihtoehdoista, 1,2,3,4… kuten PR-STV:ssä tai QBS:ssä. Analyysissä vaihtoehtoa A verrataan vaihtoehtoon B, ja jos A on suositumpi kuin B, A voittaa tämän parin. Seuraavaksi A:ta verrataan vaihtoehtoon C, sitten vaihtoehtoon D ja niin edelleen. Vastaavasti B:tä verrataan C:hen, D:hen jne. Vaihtoehto, joka voittaa useimmat paritukset (jos niitä on yksi), on Condorcet-voittaja.

KansanäänestyksetEdit

Kun maan kansalaiset kutsutaan äänestämään, kyseessä ovat useimmiten vaalit. Ihmiset voivat kuitenkin äänestää myös kansanäänestyksissä ja aloitteissa. Kahdeksantoista vuosisadan lopun jälkeen maailmassa on järjestetty yli viisisataa kansallista kansanäänestystä (aloitteet mukaan lukien), joista yli kolmesataa on järjestetty Sveitsissä. Australia oli toiseksi suurin kymmenillä kansanäänestyksillä.

Useimmat kansanäänestykset ovat binäärisiä. Ensimmäinen monivaihtoehtoinen kansanäänestys järjestettiin Uudessa-Seelannissa vuonna 1894, ja useimmat niistä toteutetaan kaksikierroksisella järjestelmällä. Uudessa-Seelannissa järjestettiin viiden vaihtoehdon kansanäänestys vuonna 1992, kun taas Guamissa järjestettiin kuuden vaihtoehdon kansanäänestys vuonna 1982, jossa tarjottiin myös tyhjä vaihtoehto siltä varalta, että jotkut äänestäjät halusivat (kampanjoida ja) äänestää seitsemännen vaihtoehdon puolesta.

Oikeudenmukainen äänestäminenTiedoksianto

Tämä artikkeli saattaa olla lukijalle hämmentävä tai epäselvä. Auttakaa selventämään artikkelia. Tästä voisi olla keskustelua keskustelusivulla. (Heinäkuu 2011) (Opi, miten ja milloin voit poistaa tämän mallin mukaisen viestin)

Tulokset voivat johtaa parhaimmillaan hämmennykseen, pahimmillaan väkivaltaan ja jopa sisällissotaan poliittisten kilpailijoiden tapauksessa. Monet vaihtoehdot voivat kuulua välinpitämättömyyden leveysasteelle – niitä ei hyväksytä eikä hylätä. Sellaisen valinnan välttäminen, jonka useimmat ihmiset torjuvat jyrkästi, voi joskus olla vähintään yhtä tärkeää kuin sen valinnan tekeminen, jota he eniten suosivat.

Sosiaalisen valinnan teoriassa on määritelmiä näennäisesti kohtuullisista kriteereistä, joilla mitataan äänestyksen tiettyjen näkökohtien oikeudenmukaisuutta, mukaan lukien diktatuurittomuus, rajoittamaton toimialue, määräämättömyys, Pareto-tehokkuus ja riippumattomuus epärelevanteista vaihtoehdoista.

Arrow’n mahdottomuusteorema kuitenkin väittää, ettei yksikään äänioikeusjärjestelmä kykene täyttämään kaikkia näitä vaatimuksia.

Turvatakseen oikeudenmukaisen äänestyksen ja estääkseen mikroblogialustan väärinkäytön Twitter ilmoitti lisäävänsä ominaisuuden, jonka avulla käyttäjät voivat ilmoittaa äänestäjiä harhaanjohtavasta sisällöstä. Tämä ilmoitus tuli, kun Intiassa ja joissakin muissa maissa järjestetään parlamenttivaalit.

Kielteinen äänestysEdit

Pääartikkeli: Kielteinen äänestäminen

Negatiivinen äänestäminen mahdollistaa äänestyksen, jolla ilmaistaan paheksuntaa ehdokasta kohtaan. Tarkastellaan selvennykseksi hypoteettista äänestysjärjestelmää, jossa käytetään kielteistä äänestystä. Tässä järjestelmässä sallitaan yksi ääni, jossa voi valita joko ehdokkaan puolesta tai ehdokasta vastaan. Jokainen myönteinen ääni lisää ehdokkaan kokonaispistemäärää yhdellä, kun taas kielteinen ääni vähentää yhden, jolloin saadaan nettosuosio. Ehdokas, jolla on suurin nettosuosio, on voittaja. Huomaa, että negatiivinen kokonaissumma on mahdollinen, mutta ehdokas voi tulla valituksi jopa nollalla äänellä, jos hänen vastustajiaan vastaan annetaan tarpeeksi negatiivisia ääniä.

Tässä toteutuksessa negatiivinen äänestys ei eroa positiivisesta äänestysjärjestelmästä, kun ehdokkaita on vain kaksi. Jos ehdokkaita on kuitenkin kolme tai enemmän, jokainen ehdokasta vastaan annettu kielteinen ääni lasketaan positiivisesti kaikkien muiden ehdokkaiden hyväksi.

Harkitaan seuraavaa esimerkkiä:

Kolme ehdokasta pyrkii samalle paikalle. Annetaan kaksi hypoteettista vaalitulosta, joissa vastakkain ovat positiivinen ja negatiivinen äänestys. Sekä gallup-tarkkuuden että äänestysprosentin oletetaan olevan 100 prosenttia.

Nykytilanne mielipidemittauksissa
Kandidaatti Puolue Polling
A Puolue 1 40%
B Puolue 2 30%
C Puolue 3 30%

Vaalit. tulokset positiivisen äänestyksen jälkeen
Ehdokkaat A äänestäjät B äänestäjät C äänestäjät Netti yhteensä
A +40 +15 0 +55
B 0 0 0 0
C 0 +15 +30 +45

Vaalien tulokset kielteisen äänestyksen jälkeen
Ehdokkaat A äänestäjät B äänestäjät C äänestäjät Nettosumma
A +40 -15 -30 -5
B 0 0 0 0
C 0 -15 0 -15

Vaalin tulos positiivisella äänestyksellä:

A:n äänestäjät, joilla on selvä 40 prosentin etu, äänestävät loogisesti ehdokasta A. B-äänestäjät, jotka eivät luota ehdokkaansa mahdollisuuksiin, jakavat äänensä tasan kahtia ja antavat molemmille ehdokkaille A ja C 15 %. C-äänestäjät äänestävät loogisesti myös ehdokkaansa puolesta. A on voittaja 55 %:lla, C:llä 45 %:lla ja B:llä 0 %:lla.

Vaalitulos kielteisellä äänestyksellä:

A:n äänestäjät, joilla on jälleen selvä 40 %:n etulyöntiasema, äänestävät loogisesti ehdokasta A:ta. B:n äänestäjät, jakaantuvat tasan kahtia. Jokainen B-äänestäjä päättää äänestää kielteisesti vähiten suosikkiehdokkaitaan vastaan, sillä perusteella, että tämä kielteinen ääni antaa heille mahdollisuuden ilmaista hyväksyntänsä kahdelle muulle ehdokkaalle. Myös C-äänestäjät päättävät äänestää kielteisesti ehdokas A:ta vastaan samoin perustein. Ehdokas B on voittaja 0 äänellä. Ehdokas B:n vastustajia vastaan annettiin riittävästi kielteisiä ääniä, mikä johti negatiiviseen lopputulokseen. Vaikka ehdokas A sai 40 prosenttia äänistä, hän saa -5 prosenttia, koska B- ja C-äänestäjät antoivat yhteensä 45 prosenttia kielteisiä ääniä. Ehdokas C saa -15 %.

Valtakirjalla äänestäminenEdit

Pääartikkeli: Proxy-äänestys

Proxy-äänestys on äänestystapa, jossa äänioikeutettu rekisteröity kansalainen siirtää äänensä laillisesti toiselle äänestäjälle tai äänestäjäkunnalle.

Anti-äänestysEdit

Pääartikkeli: Äänestämättä jättäminen

Etelä-Afrikassa köyhien kansalaisten äänestämisen vastaiset kampanjat ovat vahvasti esillä. He esittävät rakenteellisen väitteen, että mikään poliittinen puolue ei todella edusta heitä. Tämä johti esimerkiksi No Land! No House! No Vote!” kampanja, joka on hyvin näkyvästi esillä aina kun maassa järjestetään vaalit. Kampanja on näkyvästi esillä kolmessa Etelä-Afrikan suurimmassa yhteiskunnallisessa liikkeessä: Western Cape Anti-Eviction Campaign, Abahlali baseMjondolo ja Landless Peoples Movement.

Muillakin yhteiskunnallisilla liikkeillä muualla maailmassa on samankaltaisia kampanjoita tai äänestämättä jättämistä koskevia preferenssejä. Tällaisia ovat muun muassa Zapatista Army of National Liberation ja erilaiset anarkistisesti suuntautuneet liikkeet.

On mahdollista tehdä tyhjä äänestys, jolloin äänestäminen, joka voi olla pakollista, suoritetaan valitsematta mitään ehdokasta tai vaihtoehtoa, usein protestina. Joillakin lainkäyttöalueilla on olemassa virallinen mikään edellä mainituista vaihtoehdoista, ja se lasketaan päteväksi ääneksi. Yleensä tyhjät ja mitätöidyt äänet lasketaan (yhdessä tai erikseen), mutta niitä ei pidetä pätevinä.

Äänestäminen ja informaatioEdit

Nykyaikaisessa politiikkatieteessä on kyseenalaistettu se, onko keskivertokansalaisilla riittävästi poliittista tietoa, jotta he voisivat äänestää järkevästi. Michiganin yliopistosta 1950- ja 1960-luvuilla tulleessa tutkimussarjassa väitettiin, että äänestäjiltä puuttuu perusymmärrys ajankohtaisista kysymyksistä, liberaalikonservatiivisesta ideologisesta ulottuvuudesta ja suhteellisesta ideologisesta dilemmasta.

Muiden laitosten tutkimuksissa on esitetty, että ehdokkaiden fyysinen ulkomuoto on kriteeri, johon äänestäjät perustavat päätöksensä.

Uskonnolliset näkemyksetMuutos

Christadelphialaiset, Jehovan todistajat, vanhoillislestadiolaiset amishit, rastafarilaiset, Jahven seurakunnat ja eräät muut uskonnolliset ryhmät eivät osallistu politiikkaan äänestämällä. Kaikkien juutalaisten uskontokuntien rabbit kannustavat äänestämään; jotkut pitävät sitä jopa uskonnollisena velvollisuutena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.